Ristiriita kansainvälisestä mediasta päivittyvän tilannekuvan, suurvaltojen äärimmäisten toimenpiteiden ja suomalaisten viranomaisten tyytyväisen uneliaisuuden välillä on hämmentävä.
HUOMIO: ARTIKKELI KIRJOITETTU 7.2.2020, PÄIVITETTY MA 10.2.
Koronavirusta (2019-nCoV) käsitellään julkisessa keskustelussa kuin kaukaista sotauutista tai nälänhätää. Ei koske meitä, koska Suomessa on toistaiseksi (9.2.2020) ainoastaan yksi testeillä osoitettu tartunta. Unohdamme, että kaikki epidemiat alkavat yksittäistapauksista.
Kaukaisimmatkin Aasian kohteet ovat lentämällä yhtä lähellä Helsinkiä kuin Rovaniemi yöjunalla. Pelkästään Finnair lentää Aasiaan satoja kertoja kuukaudessa. Taivas kuhisee lentokoneita kuin mikrobeja. Suomi ei ole erillään oleva turvasatama.
Ei Kiinassa ollut kuin kourallinen positiivisia testituloksia muutama viikko sitten. Nykytilanteesta ei voi päätellä tulevaa kehitystä, eikä aiemmin vältetyistä epidemioista (esim. SARS) voi tehdä johtopäätöstä siitä, että myös 2019-nCov automaattisesti ohittaisi Suomen. Sellaista tekijää ei ole, joka estäisi taudin leviämisen myös täällä.
Koronaviruksen oireeton itämisaika on jopa kaksi viikkoa, joten tartunnan saaneet ja voidaan havaita vain viiveellä. Esimerkiksi Shanghaista työmatkalla ollut henkilö tartutti Saksassa samaan palaveriin osallistuneet työkaverinsa ja aiheutti hetkessä paikallisen tartuntaketjun.
Kiinasta ja lähialueilta lennetään Helsinkiin edelleen monta kertaa päivässä. Suomessa viranomaiset toivottavat epidemia-alueilta saapuvat tervetulleiksi kehottaen ainoastaan tarkkailemaan vointia ja ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, jos mahdollisia oireita ilmenee. Helsingin Sanomissa naureskellaan ironisesti (1, 2) virushysterialle ja keskitytään pandemiariskin torjumisen sijaan käsittelemään aasialaisten kohtaamaa rasismia — toisin kuin esimerkiksi New York Timesissa ja muissa maailman laatumedioissa, joiden laajoissa artikkeleissa huippututkijat ovat huolestuneita tappavasta pandemiasta. Kontrasti suomalaisen ja kansainvälisen uutisoinnin välillä on hämmentävä.
Kiinassa on 1,386 miljardia asukasta ja 2019-nCoviin on virallisten tilastojen mukaan kuollut vasta 683 henkilöä (7.2.) 806 henkilöä (9.2.) 910 henkilöä (10.2.). Tämä ylittää jo SARS:iin vuosina 2002-2003 kuolleiden määrän, mutta oleellista ei ole tähän mennessä menehtyneiden määrä vaan ennuste kehityksestä ja kuolleisuusprosentti. Epidemia on alussa, kasvaa räjähdysmäisesti ja lisäksi Kiinan viralliset tilastot eivät kerro koko totuutta. Ainoastaan osa tartunnan saaneista voidaan testata.
Jotain todellisesta tilanteesta voinee päätellä siitä, että miljoonakaupunki Wuhanin krematoriot toimivat ovat toimineet täydellä teholla jo tammikuun lopulta. ”Tammikuun 28. päivästä lähtien kaikki työntekijämme ovat olleet töissä koko ajan, emme ole voineet lähteä kotiin lainkaan”, kertoo krematorion työntekijä.
Maailmalla virukseen suhtaudutaan äärimmäisen vakavasti — Kiina uhraa valtavia resursseja, Venäjä on sulkenut maarajansa jopa rahdilta
USA, Venäjä, Australia, Hong Kong, Israel ja lukuisat muut hyvin informoidut toimijat ovat valinneet täysin toisenlaisen linjan kuin Suomi: 14 päivän sisällä Kiinassa vierailleet ovat kansalaisuudesta riippumatta ehdottomassa karanteenissa. Japanissa jättiristeilijät täynnä ihmisiä seisovat eristettyinä satamassa.
Venäjä on sulkenut maarajansa myös rahdilta, peruu kansainvälisiä tapahtumia eikä antanut saksalaisten evakuointilennon tehdä välilaskuakaan Moskovaan. Israel on ilmoittanut tekevänsä kaiken mahdollisen viivyttääkseen vääjäämätöntä epidemiaa, ehtiäkseen valmistautua huolellisesti.
Iso-Britania julisti koronaviruksen välittömäksi ja vakavaksi uhkaksi kansalaistensa terveydelle, antoi viranomaisille poikkeusvaltuuksia ja määritteli jo tässä vaiheessa julkisesti kaksi sairaala-aluetta, jotka ovat potilaiden karanteenikeskuksia (10.2.).
Kiina eristää kymmeniä miljoonia kansalaisiaan ja käyttää äärimmäisiä resursseja yhä laajenevaan taudin torjuntaan. Avaruuspukuiset henkilöt desinfioivat katuja ja vartioivat karanteenialueita. Vain yksi henkilö taloudesta saa joka toinen päivä poistua asunnosta. Kiinalaiset kuvailevat tilannetta sodankäynniksi ja tuoreimpien väitteiden mukaan uskomattomat 400 miljoonaa kiinalaista on karanteenialueilla.
Kiinassa vallitsee varapääministerin mukaan ”sotatila” ja ”rintamakarkurit naulitaan historiallisen häpeän pylvääseen”. Viranomaiset kiertävät eristetyissä kaupungeissa ovelta ovelle ja vievät vastentahtoisia asukkaita karanteeniin. Tuntuu mahdottomalta uskoa, että näin järeitä toimia tehtäisiin ilman erittäin vahvoja perusteita.
”Suomessa vain yksittäistapaukset ovat mahdollisia”
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ilmeisesti hahmottaa riskit suurvaltojen vertaisryhmää paremmin. Torjuntatoimet halutaan ”perustaa tutkittuun tietoon sekä kullakin hetkellä tiedossa olevaan viralliseen riskiarvioon”. Kuulostaa perustellulta, mutta on tärkeä ymmärtää, että vertaisarvioitu tutkimustieto tulee jälkijunassa äärimmäisen nopeasti kehittyvässä tilanteessa. Reagoida pitää ajoissa.
Virkahenkilöt ovat ilmoittaneet julkisuudessa, ettei suomalaisten tarvitse huolestua, ainoastaan kansainväliseen liikkuvuuteen liittyvät yksittäistapaukset ovat maassamme mahdollisia. Tätä erikoista näkemystä ei voi perustella muuten kuin sillä, että pohjoismainen asenneilmasto ilmeisesti tappaa virukset jo raja-asemalla.
”Jos epidemia-alueelta saapuvilla vierailla ei ole hengitystieinfektion oireita kuten kuumetta, yskää tai hengenahdistusta, ei ole syytä toimenpiteisiin”, opastaa suomalainen THL.
Kognitiivinen dissonanssi kansainvälisestä mediasta päivittyvän tilannekuvan, maailmalla tehtävien järeiden toimenpiteiden ja suomalaisten viranomaisten tyytyväisen uneliaisuuden välillä on valtava. Toistan — valtava.
On todella hämmentävää ajatella, että maailmalla pidetään 14 päivän karanteenissa kaikkia Kiinassa vierailleita ja huippututkijat ovat peloissaan, mutta Suomessa töihin, kouluun tai vaikkapa päiväkotiin saa THL:n virallisten ohjeiden mukaan palata vaikka suoraan epidemia-alueelta saavuttuaan. Mutta hei, jos neuroottisimpia huolettaa, peskää kätenne ja seuratkaa ulkoministeriön matkustustiedotteita.
Suomessa on toimiva terveydenhuoltojärjestelmä ja varautumissuunnitelmiakin on SARS:n jälkeen päivitetty. Epäilemättä viranomaiset ovat varautuneet monenlaisiin erikoistilanteisiin, mutta yhteiskuntajärjestelmämme on todellisuudessa erittäin haavoittuva mahdollisen laajan 2019-nCov pandemian edessä.
”Kansainväliseen liikkuvuuteen ja matkailuun liittyvät yksittäiset tapaukset ovat Suomessa mahdollisia”, arvioi THL.
”Jos epidemia-alueelta Suomen palaamisen jälkeen ei tule kuumetta tai muita hengitystieinfektion oireita kuten yskää tai hengenahdistusta, voi pääsääntöisesti palata työhön, kouluun tai päiväkotiin”, opastaa THL.
Thaimaassa ministeri pitää kasvosuojuksista kieltäytyviä turisteja terveysuhkana ja uhkaa poistaa heidät maasta
Vielä tiistaina 4.2. THL:n ylilääkärin Taneli Puumalaisen mukaan ei ollut mitään epäilyä siitä, että tartunta olisi leviämässä suomalaisten tavallisiin matkakohteisiin, kuten Thaimaahan. YLE:n toimittaja tulkitsi tiedotustilaisuuden jälkeen, että hiihtolomamatkoille Aasiaan saa lähteä turvallisin mielin: ei muuta kuin ostamaan halpoja lentopaketteja.
Valitettavasti Puumalainen oli väärässä. Koronavirus todettiin vain muutama päivä myöhemmin Thaimaassa kymmeniltä ihmisiltä ja tartuntojen määrä kasvaa koko ajan. Terveysministeri Anutin Charnvirakul totesikin raivostuneena (7.2), että ilman kasvosuojia maahan saapuvat, varomattomat länsimaiset turistit ovat terveysriski ja heidät pitäisi poistaa maasta. Kotimaahansa palatessaan tartunnan saaneet turistit levittävät epidemiaa uusille alueille — esimerkiksi Suomeen.
Vähintään 20 kertaa influessaa vaarallisempi virus tarttuu helpommin kuin nuhakuume
Osa ihmisistä on saanut influenssarokotteen ja vastaavia viruksia on sairastettu myös aiemmin, eli väestötasolla vallitsee osittainen immuniteetti influessaviruksia vastaan. Lisäksi influessan tarttuvuus on arvioiden mukaan selvästi 2019-nCov:ia alhaisempi. Tästä huolimatta influessa leviää joka vuosi maailmanlaajuiseksi epidemiaksi aiheuttaen noin 650 000 kuolemaa. Influessaan kuolee 0,1 prosenttia sairastuneista ja tehohoitoa vaatii noin prosentti potilaista.
Koronaviruksen (2019-nCov) oireeton itämisaika on jopa kaksi viikkoa, sen arvioidaan olevan 1,5—3 kertaa tarttuvampi kuin influenssa (tarttuvuutta kuvaava RO-luku 2,5—4,08 vs. influenssan ja nuhakuumeen RO 1,3—1,5) ja vähintään 20 kertaa tappavampi kuin influenssa (kuolleisuus 2%—X% vs. influenssa n. 0,1%). Tehohoitoa vaatii tämän hetken tiedon mukaan 15-20% koronavirukseen sairastuneista.
Edes maailman johtavat virologit, epidemologit tai WHO eivät osaa arvioida tilannetta täydellisesti. Tietoa ei ole riittävästi, mutta edelleen on mahdollista toimia maailmanlaajuisen kriisin estämiseksi, arvioi WHO. Pandemiasimulaatioissa koronaviruksen (2019-nCov) kuolleisuusarvioksi on laskettu jopa 65 miljoonaa uhria.
Vuosien 2002–2003 SARS-epidemian aiheuttaja on myös koronavirus, 2019-nCovin sukulainen. SARS:iin kuoli joka kymmenes heistä, joilla tauti todettiin. Todennäköisenä pidetään, ettei nykyinen epidemia ole yhtä tappava, mutta todellista tietoa tästäkään ei vielä ole. Maailmanlaajuisesti SARS-virukseen kuoli ”vain” 774 ihmistä, koska epidemia saatiin eristetyä ajoissa. Jo tähän mennessä 2019-nCoviin on kuollut yli 800 ihmistä (9.2.).
Koronavirusta voi verrata myös espanjantautiin, joka aiheutti tappavan keuhkokuumeen. Vuosina 1918–1919 riehunut pandemia surmasi 30—100 miljoonaa ihmistä ja Suomessa kuolleita oli 19 000 — 27 000. Erityistä tuhoa se aiheutti esimerkiksi Inarissa, jossa se jätti jälkeensä 120 orpolasta.
Poliitikot pelkäävät ”paniikin lietsomista” — vastuuta siirrellään, eikä kukaan ota johtajuutta
Maltillisetkin laskutoimitukset kertovat pelottavia lukuja myös Suomesta. Jos 10 prosenttia suomalaisista sairastuisi koronavirusepidemiaan, se tarkoittaisi 550 000 potilasta, joista reilut 100 000 tarvitsisivat tehohoitoa. Noin 10 000 — 20 000 suomalaista menehtyisi (kuolleisuus 2-4%) ja tämä on puhtaasti matematiikka.
Tällä hetkellä Suomessa on 228 tehohoitopaikkaa.
Ei vaadi erityistä päättelyä sen havaitsemiseksi, ettei yhteiskunnallamme ole todellisia resursseja hoitaa laajaksi levinnyttä, viheliäisillä tavoilla tarttuvaa, tappavaa epidemiaa. Tuhannet samaan aikaan sairastuvat ja tehohoitoa vaativat potilaat aiheuttaisivat sellaisia logistisia, työvoimaresursseihin ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia, joihin on mahdotonta vastata. Jo nyt suojavarusteista on maailmanlaajuinen pula.
Jos epidemia pääsisi laajasti leviämään, huomaisimme hyvin nopeasti jokainen olevamme omillamme. Se olisi suomalaisille aivan uusi ja äärimmäisen pelottava tilanne. Pienikin määrä suomalaisia kuolleita johtaa laajaan paniikkiin.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ilmoitti, että tilanne ei vaadi hallituksen reagointia. Asia ei ole hänen mielestään poliittinen ja siihen on suhtauduttava rauhallisesti ”eikä paniikkia saa lietsoa”. Valtiojohto vaikenee ja THL selvästi tekee kaikkensa ollakseen lietsomatta paniikkia. Johtajuutta ei osoita kukaan.
Vaikuttaa siltä, että ylireagointi SARS:iin vuonna 2002 on johtamassa täydelliseen alireagointiin koronavirukseen vuonna 2020.
”Kirkuvat otsikot ja hyvää tarkoittava hölmöily johtivat SARS:n osalta siihen, että muun muassa taloudelliset seuraamukset olivat katastrofaalisia. [..] Kaikki voitava on tehtävä, ettei sama hölmöily toistu”, kirjoittaa infektiotautien emeritusprofessori Heikki Peltola Helsingin Sanomissa viitaten kokemuksiinsa vuonna 2002.
Peltola uskoo tietävänsä, ettei todellista vaaraa ole. Hän pitää kirkuvia otsikoita ja pelkoja pandemiaa suurempana riskinä. Toivottavasti Peltola on oikeassa — se tarkoittaisi, että Kiina ja muut järeisiin toimiin ryhtyneet maat tuhlaavat resurssejaan vääriin analyyseihin perustuen. Valitettavasti suomalaisen emeritusprofessorin tietämys aiemmista infektioista ei todista, kuinka uusi virus käyttäytyy globaalissa ympäristössä.
Taloudellisiin tappioihin vetoaminen on hämmentävä argumentti. Käsistä riistäytynyt pandemia maksaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti käsittämättömän paljon enemmän kuin ajoissa tehdyt torjuntatoimenpiteet, joilla tartuntojen leviämistä voidaan vähintään hidastaa.
Seuraavat päivät ja viikot kriittisiä — on tehtävä kaikki mahdollinen epidemian rajaamiseksi
USA:n tartuntatautiviraston CDC:n entisen johtajan Tom Friedenin mukaan seuraavat päivät ja viikot paljastavat:
- Alkaako Kiinan ulkopuolella leviämään tartuntaketjuja. Valitettavasti tämä näyttää hänen mukaansa erittäin todennäköiseltä.
- Jos alkaa, voidaanko ne rajata. Valitettavasti tämä näyttää hänen mukaansa erittäin epätodennäköiseltä.
- Miten vakava sairaus 2019-nCov todella on? Me emme vielä tiedä.
Kun on pienikin mahdollisuus äärimmäisen suurille haitoille, ainoa rationaalinen vaihtoehto on toimia nopeasti ja tehokkaasti. Hidastelu käy kalliiksi, kuten Kiinan esimerkki osoittaa.
Nyt on käytettävä kaikkia keinoja (esim. 14 vuorokauden karanteeni epidemia-alueilta saapuville, Aasian lomalentojen lykkääminen) taudin leviämisen ehkäisemiseksi ja rajaamiseksi. Mitä kauemmin laajamittaisia tartuntoja onnistutaan Suomessa estämään, sitä todennäköisempää on rokotteen ja muiden hoitojen valmistuminen. Ymmärryksen kasvaminen.
Ihmishenget.
Muutoin kovin turvallisuushakuisen maamme merkittävin lehti Helsingin Sanomat käsitteli (9.2.) koronavirusta edelleen pelkkänä ulkomaanuutisena. Pääkirjoituksessa havaittiin, että ”koronavirus tuli Kiinalle huonoon aikaan” ja ”tilanne horjuttanee Kiinan taloutta”. Ajatuksia ei uhrattu sille, mitä tappava pandemia tarkoittaisi koko maailmantaloudelle, yhteiskuntajärjestelmille, politiikalle ja arkisille sosiaalisille suhteillemme. Millaista pohjatonta inhimillistä kärsimystä se tuottaisi paitsi globaalisti, myös rakkaassa kotimaassamme.
Ensimmäisenä viruksesta varoittanut, maailmanlaajuisen huomion kohteena ollut perusterve 34-vuotias lääkäri kuoli teho-osastolla Wuhanissa keskiviikkona (5.2.). Hän sai parasta hoitoa kollegoiltaan kaikin lääketieteen tarjoamin keinoin.
Muistakaa tämä: kyseessä ei ole influenssa. Kyseessä ei ole pelkkä ulkomaanuutinen.
Seppo Honkanen
PS. En ole lääketieteen ammattilainen. Olen maallikko, joka on yrittänyt tutustua saatavilla olevaan dataan ja tutkimuksiin . Aluksi entisen journalistin pohjattomalla uteliaisuudella haistellen, mistä on kysymys Kiinan valtavissa operaatioissa — niin äärimmäisiä resursseja ei käytetä kuin syystä. Sittemmin ajurina on ollut myös tarve osata suojella sekä pientä poikaani että muita läheisiä.