Historia räpäyttää silmiään

Yhteiskuntamme ei ole täydellinen, mutta se on täydellinen menestystarina. Jos vertaa menneisiin vuosisatoihin, jokainen suomalainen elää uskomattoman aineellisen ja henkisen yltäkylläisyyden keskellä.

Vuonna 1868 yltäkylläisyys oli kaukana. Suomi kärsi nälänhädästä, joka tappoi kahdeksan prosenttia väestöstä. Nykyaikana se tarkoittaisi lähes kaikkien helsinkiläisten kuolemaa. Siihen verrattuna sikainfluenssat sun muut ovat mitättömiä vitsauksia.

Kun kitkuttelin opintotuella, kuuluin Suomen vähävaraisimpaan porukkaan. Olin köyhä.

Aamusuihku lämmitti täyttä vatsaani. Huomasin, että köyhyyteni oli sangen suhteellista. Saatavillani oli kaikkea, mitä oikeasti tarvitsin. Tietysti olisin mielellään ottanut enemmän kaikkea, mutta eihän ihminen ole tyytyväinen, vaikka olisi mammonassa kieriskelevä monimiljonääri. Hänkin tahtoo lisää.

Meillä on juoksevaa vettä, lämpimiä taloja ja ravitsevaa ruokaa. Meitä ei orjuuteta, ruoskita tai alisteta pakkotyöhön. Meillä on toimiva, lahjomaton oikeuslaitos. Meillä on mahdollisuus mennä lääkäriin ja saada hoitoa. Meillä on tilaisuus kouluttautua, pyrkiä eteenpäin, toteuttaa unelmiamme ja nauttia työmme hedelmistä. Voimme vaikuttaa elinympäristöömme. Ulottuvillamme on kaikki maailman tieto ja suurten ajattelijoiden ajatukset. Meillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta, kuulua joukkoliikkeisiin ja julistaa näkemyksiämme.

Maailmanhistorian mittakaavassa elämme ohikiitävää hetkeä, silmänräpäystä, jolloin lähes jokaisella on mahdollisuus valita elämäntapansa. Yhteiskuntamme on niin ainutlaatuinen, että se sallii myös erilaisuuden.

Kuinka moni yhteiskuntaa vastustava anarkisti elää yhteiskunnan tuella: sen, jota hän väittää vastustavansa. Kuinka moni voisi valita, mikä ruokavalio sattuu itselle kelpaamaan, jos hän eläisi nykyaikaisen, tehokkaan yhteiskuntarakenteen ulkopuolella. Entä kuinka moni valtavirrasta poikkeava saisi äänensä ilmoille, jos eläisi muualla kuin liberaalissa, suvaitsevaisessa länsimaassa.

Maailma – ja myös Suomi – on täynnä virheitä, vääryyttä ja epäkohtia. Niistä pitää purnata ja niitä täytyy koettaa korjata. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ja huomata, miten hienossa tilanteessa oikeasti olemme. Maailmanhistorian näkökulmasta on lottovoitto elää vuotta 2009.

Seppo Honkanen

Aviisin pääkirjoitus 8/2009

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s