Sisäinen uhka

Aivot eivät kulu käytössä, mutta jatkuvaa ylikuormitusta ne eivät kestä. Krooninen stressi on niin raskas tila, että se voi aiheuttaa pääkopassa jopa peruuttamattomia muutoksia.

YTHS:n mielenterveystutkimukseen vastanneista joka kolmas kertoi kärsivänsä ylirasituksesta, masentuneisuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä tai uniongelmista. Luku on järkyttävän korkea.

”Kun ihmisellä on liikaa pohdittavaa tai liian vähän aikaa suoriutua tehtävästä, aivot alkavat kuormittua ja älyllinen joustokyky heikkenee. Tämä vaikuttaa suoraan arjen luovuuteen”, neurologian ja neurokognitiivisen ergonomian dosentti Kiti Müller toteaa Talous-Sanomissa.

Müllerin mukaan kiire, keskeytykset, pirstaleisuus ja informaation lisääntyminen uhkaavat nykyihmisen psyykettä.

Kiireesta on tullut pysyvä olotila. Langattoman teknologian ansiosta rauhaa ei saa edes ulkona. Joka koulussa, konttorissa, niemessä ja notkossa vilkuillaan sähköpostia, vastaillaan piriseviin luureihin, surffataan internetin ärsykepilvessä, sormeillaan iPodeja — jossain välissä koetetaan hoitaa asioitakin.

Jatkuva sähköpostien katsominen tekee ihmisen tyhmäksi, väittää eräs sensaatiotutkimus. Se ainakin on varmaa, että ihminen pystyy tekemään tehokkaasti vain yhden asian kerrallaan.

Ajoittainen stressi on tarpeellista. Se potkii ihmisen liikkeelle. Ongelma stressistä tulee, kun se on pysyvä tila. Silloin kynttilä palaa liian isolla liekillä.

”Vaikea, pitkäaikainen depressio sekä uupumus ovat esimerkkejä pahoista stressitilanteista”, varoittaa neuropsykologi Raija Portin Ylen Akuutissa.

Uni paras lääke on, mikä pitää paikkansa ainakin aivojen kohdalla. Aivot tarvitsevat unta, mutta suomalaisten keskimääräinen yöuni on lyhentynyt parissakymmenessä vuodessa puolitoista tuntia. Ihmiset nukkuvat liian vähän. Lieväkin jatkuva univaje aiheuttaa mielialan laskua ja keskittymisvaikeuksia.

Liikunta on toinen stressin luontainen poistaja. Ihmiskeho on tarkoitettu liikkumaan, ei istumaan. Mutta nykyihminen istuu suuren osan päivästä ja jatkaa istumista päivästä toiseen. Liikuntaan käytetty kokonaisaika on laskenut viime vuosikymmeninä dramaattisesti, sillä arkiliikunnan määrä on vähentynyt.

Yhtälö on paitsi pelottava myös kestämätön. Kuormitamme aivojamme jatkuvasti enemmän mutta rentoutamme niitä koko ajan vähemmän.


Seppo Honkanen

Aviisin pääkirjoitus 4/2009

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s