Etänä tehtyä lehteä

Kädessäsi oleva Aviisi on toimitettu astumatta jalallakaan toimitukseen. Se on mahdollista, koska mikään lehden teon työvaihe ei vaadi tiettyä työpistettä.

Ihmisiä tapaa parhaiten, kun lyö toimituksen oven kiinni perässään. Toimitusohjelmistot pyörivät köykäisessä läppärissäkin. Sähköposti, kännykkä ja sosiaalinen media mahdollistavat kommunikoinnin missä tahansa. Lehden voisi lähettää painoon vaikka Teneriffan lentokenttäbussista, kiitos 3G-verkon.

En silti ole kuullut, että missään vakavasti otettavassa lehdessä olisi kokeiltu toimituksen täydellistä hajauttamista. Kyseessä on mullistava ajattelutavan muutos – vai onko? Suurin muutos Aviisin normaalirytmiin taisi lopulta olla, että Nanda Devin lounaat jäivät väliin. Toimitukseen näytille raahautumisen pakko puuttui, mutta työnkuvaan etälehden tekeminen ei juuri vaikuttanut.

Etätyö voidaan nähdä perinteistä työyhteisöä uhkaavana mörkönä. Vaaraksi koetaan, että työntekijät ulkoistetaan koteihinsa tuijottamaan seinää. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. He ovat tottuneet tekemään töitä tietyssä porukassa. Työpaikka on tärkeä juuri sinne muodostuneen sosiaalisen verkoston takia.

Lojaaliuden tunne syntyy yleensä vain sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa ollaan tekemisissä kasvokkain. Etätyöntekijää on helppo käsitellä pelinappulana: työrobottina, jolle sysätään loputtomasti hommia ja joka irtisanotaan deleteä painamalla.

Toisaalta etätyöntekijä on huomattavan vapaa, myös nostamaan kytkintä, jos työpaikka ei miellytä. Vuorokaudenajan ja paikan kahleet eivät sido häntä totutulla tavalla. Sohvalle voi heittäytyä, jos siltä tuntuu.

Toinen tärkeä etäetu on työrauha. Kukaan ei tule kiskomaan hihasta tai rupattelemaan joutavuuksia kesken kiireisimmän työsession.

Kultainen keskitie toimii tässäkin asiassa hyvänä ohjenuorana. Työyhteisön jäsenten on hyvä kohdata fyysisesti, tutustua ja leimautua toisiinsa. Mutta heille kannattaa tarjota ainakin mahdollisuus vetäytyä etätyön rauhaan.

Suuri este tehokkaalle etätyön hyödyntämiselle lienee totunnaisiin muotoseikkoihin lukkiutuminen. Vallalla on edelleen ajattelu, että hyvä työntekijä on tyyppi, joka tulee kiltisti jäpittämään työpöytänsä taakse ensimmäisenä ja poistuu sieltä viimeisenä. Vaikka sitten pelaisi pasianssia koko päivän.

Työnantajien pitäisi ymmärtää, että vain työtuloksilla on oikeasti merkitystä. Muotoseikat eivät tuota mitään.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 5/10

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s