Seinähulluttelua


Aivan aluksi tahdon
kiittää. Kiitoksen osoitan sekä tilapalvelupäällikköTaina Vimparin huumorintajulle että kaupungin rakennuttamispäällikköMilko Tietäväisen joustavuudelle. Heidän ansiostaan Kalevantien alikulkutunnelin seinää koristaa Ville Laineen suunnittelema seinäkangas. Siinä komeilee tunnelinseinäkilpailun voittanut Super Mario -mukaelma.

Seinäkangas on ripaus väriä, huumoria ja arjen satunnaisuutta harmaan rationaalisessa yliopistomiljöössä. Vaikka kyseessä on vain kaistale kangasta, se on ennakkotapaus useallakin tavalla. Aviisin ideoima seinäpainatus on laatuaan ensimmäinen tunnelin seinään kiinnitetty taideteos ainakin Tampereella. Se on osoitus mutkattomasta yhteistyöstä kaupungin, yliopiston ja ylioppilaskunnan välillä. Kangas todistaa, että myös jähmeät koneistot voivat kytkeä päälle irrotteluvaihteen: hauskoja, erilaisia ideoita voidaan oikeasti toteuttaa!

Mitä sinä tahtoisit yliopistolle?

Linnaa suunniteltaessa opiskelijat ilmoittivat, etteivät halua ”mitään Pinnin kaltaista sankariarkkitehtuuria”. Vastaajat halusivat mukavuutta, sohvia ja viherkasveja. Ne tuntuvat olevan yksinkertaisia asioita kaikille muille paitsi arkkitehdeille.

”Miksi enää ei rakenneta hienoja taloja?” pohti työkaverini katsellessaan betonipalatsin valmistumista 1900-luvun alun tiilitalon viereen.

Hyvä kysymys.

Suuri osa uusista rakennuksista henkii tietokoneohjelmilla optimoitua arkkirationaalisuutta. Niitä suunniteltaessa on unohtunut, että rakennusten käyttäjät valmistetaan yhä perinteisin luonnon menetelmin. Teräksen, betonin ja lasin keskellä ihmiset kaipaavat ihmisen kokoisia yksityiskohtia, värejä, satunnaisuutta, eläviä pintoja. Rakennussuunnittelijat olisikin syytä passittaa lakisääteiselle opintomatkalle Barcelonaan. Siellä he voisivat tutustua esimerkiksi Antoni Gaudin paitsi silmiä, myös mielikuvitusta hivelevään arkkitehtuuriin.

Muuten olen sitä mieltä, että maailmassa on noin kaksi paikkaa, joihin kokolattiamatto sopii. Enkä nyt puhu Ruotsin laivoista tai englantilaisista kylpyhuoneista.

Jos kirjastojen ja tietokoneluokkien lattioilla olisi pehmeä matto, se imisi askelten kolinan ynnä muun kahinan. Vaan eipä ole mattoja näkynyt. Jostain syystä jopa hiljaiseen keskittymiseen tarkoitetut paikat pinnoitetaan kliinisen kovilla materiaaleilla. Ne kantavat kuiskauksen kymmenen metrin päähän.

Keskity siinä sitten.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 2/10

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s