Kukkaron pohjalla

Raha on kummallinen juttu. On sitä miten paljon tahansa, koskaan sitä ei näytä olevan tarpeeksi. Perintöä jaettaessa mitättömistä summista saatetaan riidellä niin kiivaasti, että verisiteetkin katkeavat.

Ainoastaan seksi, valta ja rakkaus herättävät yhtä suuria intohimoja.

Rahaa on helppo vaatia siihen, tähän ja tuohon hyvään tarkoitukseen, sillä kukapa nyt hyviä asioita vastustaisi. Erimielisyyksiä tulee vasta siinä vaiheessa, kun laskulle pitäisi löytää maksaja.

Suomen talous romahti viime vuonna rajummin kuin kertaakaan sisällissodan jälkeen: lähes kahdeksan prosenttia. Elämä on kuitenkin jatkunut liki ennallaan. Ulkoisista puitteista ei juuri huomaa, että kansakunta uiskentelee kaulaansa myöten lammikossa.

Valheellisen hyvänolontunteen mahdollistaa velka. Suomi laittaa rahaa haisemaan kuin viimeistä päivää. Kuluvan vuoden budjetissa menoja on 50 miljardia, mutta tuloja vain 37 miljardia euroa. Välissä ammottaa 13 miljardin syvyinen kuilu. Toisin sanoen neljäsosa valtion juoksevista menoista katetaan kulutusluotolla!

Velka on helppo ratkaisu, kunnes koettaa maksun aika. Tänään puolihuolimattomasti tehdyn laskun maksavat huomisen työntekijät – me. Laina on tulonsiirtoa tulevaisuudesta.

Jo nyt valtiolla palaa pelkkiin velkojen korkoihin pari miljardia euroa vuodessa. Vertailukohdaksi summan kokoluokalle käy ympäristöministeriö, jonka vuosibudjetti on 300 miljoonaa. Korkomenoilla pyörittäisi jotakuinkin seitsemää ympäristöministeriötä.

Jokainen ymmärtää, ettei kukkarosta voi kovin pitkään ottaa enempää kuin sinne laitetaan. Se ei ole oikeistolainen tai vasemmistolainen asia, vaan puhdas tosiasia. Valitaanpa valtaan mikä puolue tahansa, eduskuntavaalien jälkeen edessä on karu arki veronkorotuksineen, leikkauksineen, itkuineen ja parkuineen.

Monesta hyvästäkin asiasta on pian pakko tinkiä.

Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että yksi kylpee yltäkylläisyydessä ja toinen yömajan suihkussa.

Mutta toisaalta rikas on köyhän paras ystävä.

Kun porho tienaa, rahaa ropisee myös valtion verokirstuun. Ainoastaan verotulot mahdollistavat tulonsiirrot vähäosaisille. Jos rikkaat tienaavat vähemmän, kateuden aiheita on vähemmän, mutta niin on jaettavaakin.

Pitkällä tähtäimellä on mahdollista jakaa ainoastaan sellaista rahaa, jonka joku on ensin tienannut.
|

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 6/2010

Mainokset

One thought on “Kukkaron pohjalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s