Pätkätyö ei maita

Entinen opiskelukaverini rehenteli tärkeillä työtehtävillään ministeriössä, kunnes oli tarpeeksi päissään paljastaakseen totuuden. Töitä ministeriössä riittää. Vastuuta on liikaakin. Mutta eräs tärkeä asia puuttuu: varmuus työsuhteen jatkumisesta.

”Sopimus on taas katkolla. Työmotivaatio nollassa.”

Saman virren olen kuullut kerta toisensa jälkeen, tyypiltä toisensa jälkeen, alalta toisensa jälkeen.

Olemme sukupolvea, jota valmistumisen jälkeen roikotetaan pätkätöissä. Samaan aikaan meidän oletetaan olevan jatkuvasti tuottavampia, kouluttautuvan paremmin ja kilpailevan globaaleilla markkinoilla. Harteillemme kaatuvat suurten ikäluokkien hoivakulut ja paisuva valtion velka. Mutta omaa eläkeikäämme tahdotaan hivuttaa ylöspäin jopa kymmenellä vuodella.

”Miten ihmeessä tämä porukka jaksaisi pysyä työelämässä kymmenen tai edes viisi vuotta pidempään kuin aikaisemmat sukupolvet?” latasi demariopposition Osku Pajamäki MTV3:n haastattelussa.

Avaukselle peukutettiin Facebookissa puoluekantaan katsomatta. Aiheesta syntyi keskustelu, jossa kaikki olivat kerrankin samaa mieltä. Tavoitteet ja todellisuus ovat täydellisessä ristiriidassa.

Jo nyt alle 35-vuotiaiden eläkekustannukset ovat räjähtäneet käsiin. Tuhansia nuoria – nuoria! – jää eläkkeelle joka vuosi. Eläkepäätös on karu ratkaisu, joka merkitsee, ettei henkilön uskota palaavan töihin enää koskaan.

Työterveyslaitoksen pääjohtajan Harri Vainion mielestä tilanteen tekee erityisen huolestuttavaksi, että kaikki negatiiviset mittarit osoittavat ylöspäin.

Sairauslomien määrä on voimakkaassa kasvussa alle 36-vuotiaiden ikäluokassa, samoin mielialalääkkeiden käyttö. Rapakunto vaivaa jopa lapsia ja nuoria. Aina vain nuoremmat kärsivät ylipainosta, huonosta kunnosta sekä erilaisista elintasosairauksista.

Puolustusministeri Häkämies jyrähti taannoin varusmiespalvelukseen astuvien ikäluokkien olevan niin surkeassa kunnossa, että se uhkaa koko asevelvollisuusjärjestelmän tulevaisuutta.

Tuskinpa uhka puolustusvoimiin rajoittuu.

Kaksi kolmasosaa kuusikymppisistä allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan ”työ on tärkein osa ihmisen elämänsisältöä”, mutta alle 36-vuotiaista peräti seitsemän henkilöä kymmenestä on täysin toista mieltä, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuore tutkimus.

Pitäisikö tämän olla jollekulle yllätys?

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 7/2010

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s