Ruotsi on kiviriippa

Kansallismieliset hekumoivat sinivalkoisella isänmaalla, josta on kitketty ruotsalainen hapatus. Tasapainoisemmat tyypit eivät viitsi kyseenalaistaa pakkoruotsin mielekkyyttä julkisessa keskustelussa, sillä he eivät tahdo leimaantua nationalistiöykkäreiksi.
Ruotsin pakko-opiskelun arvokkuus on hokema, jota muistetaan toistella juhlapuheissa. Silti suuri osa korkeakoulutetuistakin ajattelee, että globaalissa todellisuudessa ruotsi on kiviriippa menneisyydestä.

Englantia puhuva on Etelä-Amerikassa ummikko, joka ei kykene kommunikoimaan juuri kenenkään kanssa. Viimeistään siellä minulle valkeni, miten valtavaa resurssien tuhlausta on pakottaa koko kansakunta opiskelemaan pienen naapurimaan vähäpätöistä kieltä.
Jos olisin saanut käyttää ruotsiin tuhlatut kuusi vuotta esimerkiksi espanjan opiskeluun, minulla olisi yhteinen kieli lähes puolen miljardin tyypin kanssa. Jos olisin opiskellut länsinaapurin sijaan itänaapurin kieltä, minulla olisi yli sata miljoonaa juttukumppania.
Globalisaatio on vähentänyt ruotsin kielen merkitystä, mutta kasvattanut muun kielitaidon arvoa. Suomen kansantaloudelle kahta suurta kieltä yleisesti osaava väestö olisi valtava kilpailuetu.
Ruotsi on mukava kieli, jota on hauska osata. Takavuosina Ruotsi oli Suomen portti maailmalle. Pohjoismainen yhteistyö, vankat historialliset siteet ja Suomen ruotsinkielinen vähemmistö ovat hyviä perusteita ruotsin opiskelulle. Mutta ne ovat huonoja perusteluja sille, että ihan jokainen suomalainen pakotetaan vuosikausiksi pulpettiin ruotsin kirja kädessä: nekin, jotka asuvat Venäjän rajalla.
Kun jotakin on pakko tehdä, touhu muuttuu vastenmieliseksi. Monet saavat ruotsin tankkaamisesta ihottuman kaikkea kielten opiskelua kohtaan. Typeryyden huippu on, että ruotsin opiskelu aloitetaan yleensä seiskaluokkalaisena. Teininä ihminen on vähiten vastaanottavainen millekään pakolliselle.
Tarve ruotsin opiskelulle ei katoa, vaikka kuri, nuhde ja pakollisuus heitetään rohkeasti romukoppaan. Tosin silloin ruotsia opiskelevat enää motivoituneet tyypit – ja siitä nauttivat myös ruotsin opettajat.

”Täytyy harkita, pitäisikö kaikille yhteisiä ruotsin kursseja lisätä, sillä tason heikkeneminen on huomattu yliopistoissa ja korkeakouluissa”, opetusministeri Henna Virkkunen ilmoitti Huomenta Suomen haastattelussa.
Kehotan ministeriä ajattelemaan ennen puhumista. Mistähän se tason heikkeneminen kertoo?

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 11/2010

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s