Ihminen voi luoda Jumalan

Kun laittaa päähän magneettikypärän, tapaa Jumalan”, väittää tutkijaMichael Pessinger.

Suurin osa koehenkilöistä tuntee henkiolennon läsnäolon, jos ohimolohkoja käsitellään heikolla magneettikentällä. Omaisensa menettänyt kokee, että vainaja on palannut tapaamaan häntä. Uskovaiset tuntevat Jumalan olevan läsnä. Kyse on tulkinnasta.

”Kun näin käy laboratorio-oloissa, voi hyvin kuvitella, mitä tapahtuu, jos ihminen on yöllä yksin vuoteessaan tai vaikkapa kirkossa”, Pessinger pohtiiTiede-lehdessä.

Uskonnon voi jyrätä maan tasalle lukemattomilla järkiperusteilla. Kiistatonta on, että Jumalan pakopaikka on kutistunut kerta toisensa jälkeen, kun tieto maailmasta on lisääntynyt. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä.

Luonnontiede antaa maailmankaikkeuden rakenteelle tieteellisen, perustellun selityksen. Taivaankannen takana asuvaa luojaa ei tarvita.

Ihmislajille on evoluution myötä kehittynyt vahva tarve etsiä ilmiöiden syitä. Uskontojen tarjoamat näennäisselitykset voidaan nähdä tarpeena löytää vastaus. On lohdullisempaa uskoa johdatukseen ja korkeampiin voimiin kuin hyväksyä se, ettei kaiken takana ole suurta syytä.

Sigmund Freud piti uskonnollisia käsityksiä ihmiskunnan vanhimpien, sitkeimpien toiveiden kuviteltuina toteutumina: puolustuskeinoina kuolevaisuutta ja käsittämättömiä ilmiöitä vastaan. Sosiologi Emile Durkheim puolestaan oli sitä mieltä, että käsitys yliluonnollisesta läsnäolosta johtuu ihmisen taipumuksesta luoda mielteitä ja vertauskuvia.

Olemme laumaeläimiä, joilla on voimakas halu kuulua ryhmään, toimia sen mukana, olla osa hierarkiaa. Aattellisilla ja uskonnollisilla liikeillä ei ole kovin suurta eroa. Molemmat ilmentävät samaa tarvetta.

Uskontotieteilijä Pascal Boyer on todennut uskonnon olevan on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa. Lapsi ei synny kristityksi tai hinduksi, vaan hän imee sen ympäristöstään kuten muutkin kulttuuriset vaikutteet.

Ilmiönä uskonto voidaan selittää varsin tyhjentävästi sekä psykologisesti, sosiologisesti että neurologisesti. Toisinsanoen uskonnollisuudelle ei ole järkeviä perusteita.

”Pala sitten helvetin tulessa!” parahti käännyttäjä. Olin saarnannut hänelle näsäviisaita vasta-argumentteja kaikella teini-ikäisen innokkuudella.

Kun osoitin halveksintani häntä kohtaan, olin tismalleen yhtä rasittava kuin hän. Suu vaahdossa ateismiaan julistava on veistetty samasta puusta kuin ovikelloa soittava uskonnollinen kiihkoilija.

En osaa päättää, pidänkö uskovaisia hieman lapsellisina – anteeksi – vai kadehdinko heitä sellaisen tason tavoittaneina, johon itse en pysty. Mutta sen tiedän, että syvästi uskova ihminen säteilee usein rauhaa, tasapainoisuutta ja hyvinvointia. En halua ottaa sitä häneltä pois.

Kun usko tuo elämään positiivisia asioita, ei lopultakaan ole kovin tärkeää, onko Jumala oikeasti olemassa. Mutta kamalaa on, jos uskosta tehdään ahdistava kaulapanta.

Poikkean joskus kirkossa hiljentymässä. Olen agnostikko, joka on varma siitä, että mahdollinen korkeampi voima ei ole pikkumainen ryhmäkuntainen kyttääjä.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 16/2010 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s