Massamurhat, joista ei puhuta

Vaeltaminen yksin keskellä pimeää, vierasta metsää tuntuu lähes kaikkien mielestä pelottavalta. Vielä pelottavammaksi touhu muuttuu, jos on kuullut alueella liikkuvasta susilaumasta. Mielikuvitus loihtii varjoista uhkia, rasahduksista murhanhimoisia petoja.

Oikeasti pimeällä polulla ei ole muuta pelättävää kuin puun juuret, joihin kulkija saattaa kompastua. Sudet eivät ole tappaneet Suomessa ketään ainakaan sataan vuoteen. Karhu on tappanut yhden marjastajan.

Vaarallisinta metsässä on kuivana, aurinkoisena kesäpäivänä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta ulkoilman pöly tappaa noin 1 800 suomalaista joka vuosi, auringon uv-säteetkin 145 tallustelijaa.

Pelkäämme vääriä asioita, sillä pelko ei ole rationaalisen laskelmoinnin tulosta. Modernin maailman monimutkaisten riskien keskellä savannilla syntyneet eloonjäämisvaistot johtavat helposti harhaan. Tuttu ja arkinen tuntuu turvalliselta, vieras ja vaikeasti hahmotettava pelottaa helposti.

”On todennäköisempää kuolla auton alle kävellessään ydinvoimaa vastustavaan (tai kannattavaan) mielenosoitukseen kuin kuolla ydinvoimalaonnettomuudessa – aivan kuten on todennäköisempää kuolla kolarissa matkalla lentokentälle kuin lento-onnettomuudessa ”, kirjoittaaTommi Uschanov Helsingin Sanomissa.

Silti ydinvoimaa ja lentämistä pelätään, kävelyä ja autoilua ei. Turvallisuususkomme on sitä voimakkaampi, mitä vahvemmin homma on omissa käsissämme.

Koska savuketta ja rattia puristetaan kourassa, tupakoitsija ja autoilija tuntevat hallitsevansa riskit. Nehän koskevat jotakuta muuta. Silti joka toinen ”riskit hallitseva” tupakoitsija kuolee harrastuksensa takia. Tupakka tappaa 12 000 suomalaista samassa ajassa kuin ukonilmat yhden.

Liikenteessäkin kuolee liki 300 suomalaista joka vuosi – hirvikolareissa heistä kuolee vain viisi. Tulipalot, murhat, tapot, sähköiskut, lentäminen, salamat, rokotukset, Tsernobylin laskeuma ja petoeläimet tappavat yhteensä vähemmän kuin maanteitä jyräävä tuttu ja turvallinen suomalainen liikenne.

Leppoisa takkatuli luo lämpimän tunnelman, mutta on myös maailmanlaajuinen massamurhaaja. Biomassan polton vuoksi kuolee 1,5 miljoonaa ihmistä vuodessa. Sen lisäksi muut pienhiukkaspäästöt tappavat joka vuosi puoli miljoonaa, hiilivoimalat 200 000 ihmistä. Tshernobylin laskeuman aiheuttama vuosikuolleisuus on 500 ihmistä.

Japanissa on kuollut maanjäristyksen ja tsunamin vuoksi luultavasti yli 20 000 ihmistä ja ties kuinka monta eläintä. Tragedian mittasuhteet ovat käsittämättömät.

Fukushiman ydinvoimalassa kuoli kaksi työntekijää. Heidän kohtalokseen koitui suojarakennuksessa räjähtänyt vety. Pelastustyöntekijät ovat saaneet säteilyannoksia, jotka luultavasti lyhentävät heidän elinikäänsä. Sivullisten altistus on toistaiseksi jäänyt lähinnä röntgenkuvien tasolle.

Maanjäristyksesssä sortui myös vesivoimalan pato. Siitä aiheutunut tulva huuhtoi mennessään 1 200 taloa. Hukkuneiden japanilaisten määrä ei ole vielä tiedossa. ”Vesivoiman uhreista” ei kirjoiteta ympäri maailmaa leviäviä riipaisevia tarinoita nimien ja kuvien kera.

Seppo Honkanen
Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s