Puhetta vihasta

Vihapuhe. Sana on mainittu viime aikoina lukemattoman monta kertaa. Hyytelömäisen löllyvästä, määrittelyjä pakenevasta termistä on vaikea saada pitävää otetta. Selväksi on tullut, että vihapuhe on ongelma, jota pitäisi suitsia – mutta on haastavaa määritellä, mitä kaikkea vihapuhe ja sen suitsiminen käytännössä tarkoittavat.

Törkyturpien vaientamiseksi on vaadittu tiukkaa nollatoleranssia. Ennen kuin yleisistä vihapuhekäräjistä suuremmin innostuu, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Oikeudenkäynnit johtavat helposti tilanteeseen, josta on paraatiesimerkki parin vuoden takaa. Hän on nykyinen eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja, maahanmuuttokriittisten mestari Jussi Halla-aho.

Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan oli Halla-ahon näkökulmasta lähes lottovoitto. Suhteellisen tuntemattoman bloggarin nimi ja sanoma tuli kaikille tutuksi, kun hänen teksteistään saivarreltiin valtakunnansyyttäjäMika Illmanin johdolla tuomioistuimessa. Halla-ahosta tuli marttyyri, jota monet sananvapausaktivistit puoluekantaankin katsomatta puolustivat. Hän inhottiin – mutta myös ihailtiin.

Jos Suomessa ryhdyttäisiin aktiivisesti haastamaan oikeuteen kaikki rasistisia horinoita takovat verkkokirjoittajat, syntyisi melkoinen ölinä. ”Oikeusmurhan uhrit” ja heidän sanomansa saisivat entistä enemmän huomiota ja sympatiaa samanmielisten keskuudessa.

Julkisen sanan neuvosto kertoi elokuun lopussa päivittävänsä journalistin ohjeita. Ohjeisiin aiotaan lisätä pykäliä, jotka täsmentävät ihmisarvoa loukkaaviksi esimerkiksi kommenttipalstoille kirjoitetut väkivaltaan yllyttävät, vihaa lietsovat sisällöt.

Hyvä. Se on oikea ratkaisu. Mutta eihän verkkokeskustelu rajoitu JSN:n ohjeita kuuliaisesti noudattavien tiedotusvälineiden palstoille. Internetistä ei voi mahtimääräyksillä pyyhkiä pois yhtään mitään. Kun yksi kanava suljetaan, sisältö pulpahtaa esiin toista reittiä pitkin. Niin kauan kuin on vihaa, sitä löytyy verkosta.

Yhteiskunnan työkalupakissa pitää olla selkeät lakipykälät, joilla vihanlietsontaan voidaan puuttua. Mutta oikeudenkäynneillä, valvonnalla ja rangaistuksilla voidaanvaikuttaa ainoastaan ulospäin näkyvään seuraukseen, vihapuheeseen, ei itse syyhyn – sen taustalla oleviin ajatuksiin. Rangaistuksilla ei niitä poisteta.

Kun puhutaan vihapuheesta, on syytä pohtia mitä viha on ja mistä se johtuu. Erään määritelmän mukaan vihan tunne herää, kun ihminen kokee jonkin uhkaavan itseään, omanarvontunnettaan tai läheisiään. Se saa hänet puolustamaan tärkeinä pitämiään asioita. Mikä synnyttää verkossa muhivan vihan?
”Olen huolehtinut siitä, että omat reaktioni joukkomurhaan eivät liity kostoon ja rangaistukseen. Meidän on tehtävä kaikkemme luomalla hyviä asenteita ja yhteishenkeä”,totesi Norjan pääministeri Jens Stoltenberg Aftenpostenin haastattelussa.

Stoltenberg on viisas mies. Vihaa vastaan hyökkäämisen sijaan kannattaisi koettaa keskittyä rakkauteen, luottamukseen ja suvaitsevaan yhteishenkeen. Niiden eteen jokainen voi tehdä pieniä konkreettisia asioita joka päivä.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 9/2011 

Aviisi.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s