Kasvokkain olemme ihan mukavia ihmisiä

”Mene helvettiin siitä”, totesi keski-ikäinen rouva. Seisoin keskellä parkkiruutua, johon hän olisi tahtonut pysäköidä uudenkarhean autonsa. Etuikkuna oli auki, joten kuulin kirosanat.

Ratin takaa on hienommankin rouvan helppo huudella, sillä kuljettaja sijaitsee omassa henkilökohtaisessa kuplassaan. Hänen ja muiden kulkijoiden välissä on paitsi lasia ja terästä, myös psykologinen muuri.

 

Kasvotusten kohdattuna ihmiset ovat yleensä mukavia, fiksuja ja empaattisia. Jääkylmä yritysjohtaja on todennäköisesti lähipiiriään kohtaan herkkätunteinen ja suojeleva. Silti hän voi silmää räpäyttämättä irtisanoa satoja ihmisiä, siirtää tuotannon Kiinaan ja syöstä pienen paikkakunnan kriisiin. Riittävän suurina määrinä ihmiset ovat pelkkiä lukuja – kasvottomia kulueriä.

Verkkokeskusteluissa eivät kohtaa inhimillisesti elehtivät ihmiset, vaan tekstiryppäät. Kun toisen osapuolen tunteita ei havaitse, niistä ei tarvitse välittää. Mukavistakin ihmisistä saattaa kuoriutua netissä ilkeitä huutelijoita, sillä anonyymina kirjoittavan ei tarvitse pelätä edes omien kasvojensa menettämistä.

Jos uutisissa kerrotaan tuhansien afrikkalaisten kuolleen nälkään, kyseessä on ikävä, mutta etäinen asia. Se on helppo ohittaa olankohautuksella: kehitysmaissa nyt vaan on sellaista. Mutta jos avustusjärjestö nostaa esille yhden hätää kärsivän lapsen tarinan, lahjoituksia alkaa virrata. Hätä konkretisoituu, kun se saa kasvot. Yksilöt herättävät empatian ja auttamishalun, numerot eivät.

Tiedotusvälineet ovat tajunneet kasvojen arvon jo aikapäiviä sitten. Media on täynnä ihmisten kuvia, sillä haluamme kyltymättömästi katsoa lajitovereitamme. Abstrakteillekin uutisille tahdotaan löytää paikalliset kasvot.



Mitä etäämmälle
 yksilöistä omistus ja päätöksenteko siirtyvät, sitä kohtuuttomampia päätökset voivat inhimillisellä tasolla olla. Kasvottomia omistajia eivät juuri kiinnosta tuntemattomien ihmisten henkilökohtaiset kokemukset.

Jos kymmeniä vuosia palvellut työntekijä irtisanotaan ja hänen tehtävänsä ulkoistetaan alihankkijalle, saattaa taulukon viivan alle syntyä säästöjä. Mutta kun työntekijöiden, johdon ja omistajien väliltä katkeaa henkilökohtainen yhteys, kukaan ei välitä enää olla lojaali kenellekään. Kasvottomuus tulee lopulta kalliiksi.

Seppo Honkanen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s