D-vitamiini: syö pillereitä pimeällä

Miksi pillereitä kannattaa syödä pimeällä eli kaikki mitä sinun pitäisi tietää D-vitamiinista

Tiedotusvälineet ovat toistaneet kuorossa otsikkoa, jonka mukaan D-vitamiini ei auta ehkäisemään flunssaa. Älkää uskoko Helsingin Sanomiin, älkääkä edes Yleisradioon: laajasti levinnyt tutkimusuutinen johtaa harhaan.

D-vitamiinilisä auttaa lukuisten tutkimusten mukaan ehkäisemään flunssia, infektioita ja monia sairauksia – silloin jos vitamiinista on muuten puutosta. Ja puutosta meillä suomalaisilla todella on.

Lähes jokainen Suomessa asuva kärsii pimeään vuodenaikaan liian alhaisista D-vitamiinitasoista. Selitys on yksinkertainen: D-vitamiinia muodostuu iholla auringon UVB-säteiden ansiosta. Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että täällä D-vitamiinia saa ainoastaan kesällä auringon ollessa korkeimmillaan.

Purkista naposteltu vitamiini ehkäisee flunssaa ja muita infektioita, koska se nostaa immuniteettisuojan toiminnan kannalta merkittävän  D-vitamiinin (kolekalsiferoli) tason verenkierrossa lähemmäksi optimaalista. Pimeään vuodenaikaan esiintyvät flunssa-aallot johtuvat todennäköisesti siitä, että silloin D-vitamiinitasomme  ovat alhaisimmillaan: immuniteettijärjestelmämme ei toimi täydellä teholla ja taudinaiheuttajat pääsevät leviämään.

Tokiolaisessa Jikei University School of Medicinessa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin D-vitamiinilisien vaikutuksia kausi-influenssan esiintymisessä koululaisilla. Vain kymmenesosa 30 mikrogrammaa päivässä D3-vitamiinia saaneista lapsista sairastui influenssaan, kun taas plaseboryhmässä sairastuvuus oli kaksi kertaa suurempi.

Yalen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan riittävän korkea (>95 nmol/l) D-vitamiinipitoisuus  verenkierrossa ehkäisee puolet flunssista alhaisiin pitoisuuksiin verrattuna.

Korkeat D-vitamiinitasot liittyivät tutkimuksen mukaan myös nopeampaan toipumiseen. Korkeiden pitoisuuksien ryhmässä flunssa kesti keskimäärin kaksi päivää, muilla peräti yhdeksän päivää.

”Tulokset osoittivat, että vastustuskyky flunssia vastaan kasvaa sitä mukaa kun D-vitamiinipitoisuus verenkierrossa nousee. Kuitenkin 95 nmol/l D-vitamiinia verenkierrossa näyttää olevan raja, jonka jälkeen vitamiinimäärän lisääntyessä vastustuskyky flunssaa kohtaan ei enää kasva”, tulkitsee tohtori Matti Tolonen.

Mutta entä se Hesarin, Ylen ja monien muiden tiedotusvälineiden näkyvästi uutisoima flunssatutkimus?

Hämmästyttävän paljon huomiota saanut tutkimus tehtiin  Uudessa-Seelannissa. Siinä koehenkilöille annettiin valtavia kerta-annoksia D-vitamiinia: aluksi kaksi kertaa 200 000IU (5 000 ug!), sen jälkeen kuukauden välein 100 000IU (2 500 ug) kerralla. Yleensä D-vitamiinilisää kehotetaan nauttimaan tasaisena, maltillisena annoksena (esim. 50 ug) vuorokaudessa. Mutta suuret kerta-annokset eivät ole tutkimuksesta tehtyjen otsikoiden varsinainen ongelma.

Uusi-Seelanti sijaitsee yhtä lähellä päiväntasaajaa kuin Espanja.  Helsingissä kesällä UVB-indeksi nousee korkeimmillaan kuuteen, Aucklandissa peräti kolmeentoista. Sen vuoksi tutkimukseen osallistuneiden uusiseelantilaisten keskimääriset D-vitamiinitasot olivat jo tutkimuksen alkaessa  – ennen ensimmäistäkään vitamiinilisää – varsin korkeat (72 nmol/l).  Suomalaisilla D-vitamiinitasot nousevat yhtä korkealle ainoastaan keskikesällä. Ei Suomessakaan kesällä flunssa-aaltoja esiinny.

Kausiflunssia sairastetaan Suomessa pääasiassa pimeään vuodenaikaan, jolloin väestön D-vitamiinitasot romahtavat tasolle 10-30 nmol/l . Uusiseelantilaisesta tutkimuksesta voidaan päätellä, että kun D-vitamiinimäärä verenkierrossa ylittää riittävän korkean tason, ylimääräisistä D-vitamiinin mega-annoksista ei ole flunssan ehkäisyssä lisähyötyä.

Uusiseelantilaisten tai espanjalaisen ei välttämättä kannata syödä D-vitamiinipillereitä flunssalääkkeeksi, mutta puutoksesta kärsivien suomalaisten kannattaa. Oikea otsikko laajasti uutisoidulle tutkimustulokselle voisi olla:

”Ylimääräinen D-vitamiini ei anna lisäsuojaa flunssaa vastaan, jos D-vitamiinitasot ovat valmiiksi riittävän korkeat”

Mutta koska se ei olisi kovin raflaava, ja vaatisi perehtymistä, toimittajat laativat harhaanjohtavia otsikoita. Kysymys on myös sähköisen median toimintalogiikasta: uutiset kopioidaan nopeasti julkaisusta toiseen ilman suurempaa pohdintaa.

Onko D-vitamiini siis ihmelääke?

Me trooppiset eläimet olemme pimeään vuodenaikaan puutteessa

Alhaisten D-vitamiinitasojen korjaaminen auttaa immuniteettijärjestelmää toimimaan tehokkaasti, mutta myös D-vitamiinia napostellut saattaa maata kuumeessa sängyn pohjalla.

Täydellistä immuniteettisuojaa D-vitamiini ei takaa: se vain auttaa palauttamaan puutostilan vuoksi alentuneen immuniteettisuojan ”normaaliksi”.  Esimerkiksi brittiläisen tutkimuksen mukaan hengitystieinfektioiden määrä ja D-vitamiinitasot ovat lineaarisessa suhteessa.

Mutta flunssat eivät  ole ainoa asia, joihin D-vitamiinitasojen korjaaminen luultavasti tepsii. Riittävän D-vitamiinitason oletetaan  ennaltaehkäisevän esimerkiksi kroonisia sairauksiasyöpiä, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia, diabetesta ja MS-tautia sekä vaikuttavan posiitivisesti mielialaan, vireystilaan ja lihasten suorituskykyyn.

Lukuisat D-vitamiiniin liitetyt terveysväitteet saattavat kuulostaa hiukan liian hyviltä ollakseen totta. Eivät ne totta olekaan, mikäli erehtyy kuvittelemaan, että D-vitamiini taikaiskusta estää sairastumasta. Ihmelääkettä D-vitamiini ei ole.  Sen sijaan optimaaliset D-vitamiinitasot todennäköisesti pienentävät riskiä sairastua moniin eri sairauksiin verrattuna siihen, että henkilö kärsisi D-vitamiinin puutoksesta – kuten enemmistö suomalaisista kärsii.

D-vitamiinin merkitys on helpompi ymmärtää, kun tiedostaa ihmisen olevan evolutiivisesti trooppinen eläin. Elimistömme on kehittynyt toimimaan olosuhteissa, joissa tarjolla on sopivia annoksia auringon UVB-säteitä. Niiden ansiosta ihollamme syntyy reaktio, jonka ansiosta muodostuu kolekalsiferolia eli D3-vitamiinia.

Alhaisten D-vitamiinitasojen kanssa voimme toki sinnitellä pitkään – vaikkapa pimeässä Suomessa – mutta elimistömme ei toimi optimaalisesti: sairastumme helpommin.

D-vitamiinin maksassa valmistuvaa varastomuotoa kutsutaan kalsidioliksi. Runsas UVB-valon saanti (arkikielellä voimakas kesäaurinko paljaalle iholle) kohottaa kalsidiolin tasolle 100–200 nmol/l muutaman viikon aikana. Auringossa ei missään tapauksessa kannata polttaa ihoaan, vaan lyhyet altistumiset riittävät.

”Omaa terveyttään turvaavan on hyvä pyrkiä kalsidiolin tasoon, jonka luonto auringosta tuottaa (100–200 nmol/l)”, todetaan myös suomalaisen  lääkärikirja Duodecimin artikkelissa.  Ongelma on juuri siinä, että suomalaiset saavuttavat kesäkuukausinakin yleensä vain 75 nmol:n tason, talvella tasot romahtavat. Suomessa vasta alle 17.5 nmol/l olevaa kalsidiolipitoisuutta on perinteisesti pidetty virallisena merkkinä D-vitamiinin puutoksesta.

Käytännössä kaikkien suomalaisten pitäisi syödä pimeään vuodenaikaan ainakin 50uG sisältäviä D-vitamiinipillereitä päivittäin, jotta kalsidiolitaso pysyisi talvellakin edes lähes 100 nmol/l:ssa.  Se (tai hieman suurempi määrä) on nykykäsityksen mukaan optimaalinen taso, jonka ylittäminen ei tuottane merkittäviä lisähyötyjä.

Jatkuvasta, pitkäaikaisesta ko. tason ylityksestä (>140 nmol/l) saattaa tanskalaistutkimuksen mukaan olla jopa haittoja.

(Liitteenä olevassa kuvassa vertaillaan suomalais- ja amerikkalaismiesten keskimääräisiä kalsidolitasoja. Löydetty verkosta, lähde ei tiedossa.)

Verkosta löytyvä graafi kalsidolitasoista, lähde epäselvä

Jopa Unkarissa, joka sijaitsee Suomea paljon etelämpänä, vakavaa D-vitamiinin puutetta potee tutkimuksen mukaan 12 prosenttia ja kohtalaista puutetta 72 prosenttia väestöstä.

Vastaavia puutoksia on havaittu Unkariakin eteläisemmistä maista. Esimerkiksi Lähi-Idässä naiset kärsivät kroonisesta D-vitamiinin puutteesta peittävästä pukeutumisesta johtuen.

Kertaus: Kärsimme D-vitamiinin puutoksesta suurimman osan vuotta, joten purkista syödyt D-vitamiinipillerit voivat aiheuttaa merkittäviä hyötyä. Ne korjaavat ”puutostauteja” palauttamalla D-vitamiiniarvon ”luonnolliseksi”.

Suuren tieteellisen kiinnostuksen kohde

D-vitamiinia tutkitaan vilkkaasti kaikkialla maailmassa

– Time-lehti julisti jo vuonna 2007 D-vitamiinin saannin ja vaikutuksien selvittämisen yhdeksi lääketieteen tärkeimmistä tutkimuskohteista. Monet tutkijat pitävät D-vitamiinin merkityksen aliarviointia eräänä pahimmista virhearvioista, joihin länsimainen lääketiede on menneinä vuosikymmeninä sortunut.

– D-vitamiinin monipuolinen merkitys ymmärrettiin laajasti vasta 1990-luvun lopulla. Sen havaittiin olevan vitamiinin sijasta hormoni, joten D-vitamiinia alettiin tutkia ei-vitamiinina. Muuttuneen käsityksen ansiosta D3-vitamiinille (kolekalsiferoli)  löydettiin lukuisia uusia vaikutusmekanismeja ja -kohteita.

– Aihetta tutkitaan vilkkaasti eri puolilla maailmaa. Pelkästään USA:n kansalliskirjaston lääketieteellisestä PubMed-tietokannasta löytyy yli 56 000 viitettä D-vitamiinitutkimuksiin. Itä-Suomen yliopistossakin on käynnissä laaja D-vitamiinitutkimus.

Lukuisia terveysvaikutuksia

Hyvä D-vitamiinitaso saattaa pelastaa monelta pahalta

– Lähes kaikissa elimistömme soluissa on D-vitamiinireseptoreita. Yleisimpiä syöpiä, autoimmuunitauteja, infektioita sekä sydän- ja verisuonisairauksia esiintyy enemmän niillä, joilla on D-vitamiinin puutos.

–  D-vitamiinin oletetaan ehkäisevän lukuisia kroonisia sairauksia (esimerkiksi syöpiä ja sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia, diabetesta ja MS-tautia). Se myös saattaa vähentää jo puhjenneiden sairauksien oireita.

– Tutkimustuloksia D-vitamiinin ja eri sairauksien välisistä yhteyksistä listaavat innokkaasti esimerkiksi Vitamin D Council ja  Vitamin D Wiki -sivusto. Lääketieteellistä tutkimusdataa voi jokainen kiinnostunut (tai liian yltiöpäisiä väitteitä epäilevä) helposti kaivaa myös suoraan USA:n kansalliskirjaston ylläpitämästä PubMed -arkistosta.

Hajanaisia huomioita D-vitamiinin merkityksestä

– D-vitamiini ei oikeastaan ole vitamiini, vaan hormoni, joka vaikuttaa satojen geenien toimintaan ja solujen erilaistumiseen.

– D-vitamiini helpottaa lihaskunnon kehittämistä ja ylläpitoa auttaen lisäämään lihassolujen määrää ja kokoa. Optimaaliset tasot auttavat tutkimusten mukaan myös parantamaan tasapainoa ja ehkäisemään vanhusten kaatumisia.

– D-vitamiini vahvistaa luustoa vaikuttamalla luuston rakenteeseen ja mineraalien imeytymiseen. Luustovaikutukset ja riisitaudin esto ovat perinteisesti tunnetuimpia D-vitamiinin hyötyjä.

– D-vitamiini parantaa immuniteettisuojaa. Saa elimistön muodostamaan tehokkaasti vasta-aineita erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Se toimii myös anti-inflammatorisesti eli tulehdusta vähentävästi.

– D-vitamiini vaikuttanee myös aivotoimintaan: esimerkiksi mielialaan ja oppimiskykyyn. Se auttaa myös vanhenevia aivoja säilymään toimintakykyisinä. Masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien hoidossakin riittävä d-vitamiinimäärä voi olla hyödyllinen lisä. Kaamosmasennuksen syntyyn vaikuttaa luultavasti näkyvän valon ohella UVB-säteiden puutteen aiheuttama D-vitamiinitasojen lasku.

– D-vitamiini saattaa vähentää kipua itsenäisesti ja lääkkeiden tehoa parantaen.

– Eikä siinä vielä kaikki: D-vitamiini saattaa lisätä myös seksihaluja, sillä korkeat D-vitamiinitasot parantavat testosteronituotantoa. ”Itävaltalaistutkimus osoitti, että auringonvalosta saatava D-vitamiini nostaa miehen testosteronitasoa. Testosteronin määrä vaikuttaa seksuaaliseen haluun niin miehillä kuin naisilla. Korkeimmat testosteronitasot mitattiin elokuussa. Miehillä, joilla oli paljon D-vitamiinia verilitrassa, oli muita miehiä huomattavasti korkeampi testosteronitaso”, kertoo MTV3.fi.

– European Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun tohtori William B. Grantin tutkimuksen mukaan veren D-vitamiinin pitoisuuden nosto on kustannustehokkain tapa vähentää ennenaikaista kuolemaa. D-vitamiinin pitoisuuden nosto 54:stä 110 nanomooliin litrassa (nmol/l) lisäisi oletettavissa olevaa elinaikaa kahdella vuodella. Suomalaiset viranomaiset pitävät veren pitoisuutta 50 nmol/l riittävänä kaikille.

Mistä sitä saa? Paljonko D-vitamiinia kannattaisi syödä? 

Liika on liikaa, mutta yleensä sitä syödään liian vähän

– D3-vitamiinia muodostuu iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Suomessakin kesällä, keskipäivän auringossa, iho tuottaa jopa  250 uG vitamiinia puolessa tunnissa. Koska Suomi sijaitsee kaukana päiväntasaajalta, D-vitamiinin luonnolliseen tuottamiseen tarvittava määrä UVB-säteitä ylittyy ainoastaan kesällä. Kesälläkään D-vitamiinia ei muodostu, ellei vietä aikaa auringossa keskellä päivää (jolloin aurinko paistaa riittävän korkealta).

– HUOM. Kirkasvalolamppu tai syysaurinko eivät auta tuottamaan D-vitamiinia, sillä niiden valo ei sisällä UVB-säteitä.  Solariumissakaan ei yleensä muodostu D-vitamiinia, koska solariumlamput tuottavat vain UVA-säteitä. Joissakin uusissa solariumeissa on myös UVB-säteitä tuottavia lamppuja.

(Kirkasvalohoito vaikuttaa piristävästi ja ehkäisee kaamosmasennusta, koska näkyvän valon määrä säätelee esimerkiksi melatoniini-hormonin tasoja.)

– D-vitamiinia saadaan vähäisiä määriä myös ruoasta (esim. rasvaisesta kalasta), mutta Suomessa asuvalla on käytännössä vain kaksi mahdollisuutta turvata riittävä D-vitamiinin saanti talvella: aurinkomatkat lähemmäs päiväntasaajaa tai pillereiden syönti purkista.

– Tummapigmenttinen iho tuottaa D-vitamiinia vaaleaa ihoa heikommin, joten pohjoisessa asuvien tummaihoisten pitäisi huolehtia riittävästä D-vitamiininsaannista erityisen huolellisesti.

– Suomessa toistaiseksi ylin suositeltu päivittäinen määrä purkki-D:ta on 50 uG. Maailmalla on ehdotettu saantisuosituksiksi 50 uG:sta jopa 250 uG:aan vuorokaudessa. EU:n elintarviketurvallisuuselin on jo korottanut D-vitamiinin turvallisen päiväannoksen ylärajan 100 mikrogrammaan (uG). Suomalaiset viranomaiset seurannevat perässä.

– Suomalaisissakin apteekeissa on alettu myymään D3-vitamiinikapseleita, joissa on 100uG (mikrogrammaa) per kapseli. Kansainvälisinä mittayksiköinä se vastaa 4000IU:ta. Halvalla – ja täysin laillisesti – vitamiinia voi tilata esimerkiksi suositusta amerikkalaisesta verkkokaupasta iHerb.com:sta. Siellä myydään jopa 10 000IU eli 250uG sisältäviä kapseleita.

Etenkin pienikokoisille aikuisille 50uG päivässä (esim. lokakuu-toukokuu) riittänee. Se on suomalaisten viranomaisten konsensuksen mukaisen varovaisen saantisuosituksenkin rajoissa. Jatkuvassa käytössä  ei kannattane ylittää ainakaan 125uG:ta D-vitamiinia per vuorokausi.  (Suomalaisten viranomaisten määrittämät ympärivuotiset saantisuositukset tällä hetkellä.)

– Ravintobloggari Christer Sundqvistin kokoama taulukko D-vitamiiniannoksen, henkilön painon ja veren kalsidiolitasojen suhteestavoi auttaa sopivan annoksen määrittelyssä.

– Apteekissa kannattaa olla tarkkana: hyllyssä on myös pillereitä, joissa D-vitamiinia on vain 5-10uG. Niitä ei kannata ostaa, ellei halua maksaa turhista täyteaineista.

Entä yliannostus?

D-vitamiinimyrkytys vaatii todellista ponnistelua

Bostonissa arviolta 33 000 kuluttajaa altistui viiden ja puolen vuoden ajan maidolle, jossa oli D-vitamiinia litraa kohden yli satakertainen määrä normaalisaantiin verrattuna. Jotkut innokkaat maidonjuojat sairastuivat. Yleisimpiä myrkytysoireita olivat ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleinen heikkous, sekavuus, oksentelu ja nestevajaus.

”Laboratoriotutkimuksissa sairastuneiden veren kalsiumarvot ylittivät normaalin ja veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuudet olivat hyvin suuret (keskimäärin 560 nmol/l)”, kerrotaan Terveyskirjaston artikkelissa.

Ylipäätään raportteja D-vitamiinimyrkytyksistä on vähän.  ”Jopa vuoden tarvetta vastaavat kerta-annokset eivät ole aiheuttaneet myrkytysoireita”, kirjoittaa professori Ilari Paakkari lääketieteellisessä Duodecim-aikakauskirjassa.

”Aikuisilla ei ole osoitettu toksisuutta, kun D-vitamiinin pitkäaikainen päiväsaanti on ollut 250 µg:n tasolla. Sattumoisin noin 250 µg on D-vitamiinin määrä, jonka iho tuottaa auringon UVB-säteiden kerta-altistuksen aikana”, hän jatkaa.

”Yksittäisen ravintotekijän lääkkeellinen liika-anto ei ole terveellistä kuten suomalainen beetakaroteenitutkimus osoitti. D-vitamiinin lisäanto ei kuitenkaan ole liika-antoa vaan luonnon suunnitteleman tarpeen täydentämistä pimeässä pohjolassa”, professori Paakari toteaa.

Kohtuus on kuitenkin syytä säilyttää myös tässä asiassa.

Vaikka D-vitamiinimyrkytyksen saaminen on erittäin hankalaa, liikaa ei kannata ahmia edes D-vitamiinia. Hyvin korkeaksi nouseva veren kalsidiolitaso ei tarjoa ylimääräistä terveyshyötyä. Haittaa siitä saattaa olla.

Tiede-lehden keskustelupalstalla on yli 500 sivua lainehtivaa keskustelua D-vitamiinin merkityksestä.

Seppo Honkanen

Ryhdyin kirjoittamaan aiheesta, koska HS.fi:sta lukemani harhaanjohtava D-vitamiiniuutinen tuntui vaativan täsmennystä. Lyhyt blogimerkintä laajeni pitkäksi paketiksi, koska aihe vei kirjoittajalta koko käden. 

Mitä faktoihin tulee: Poliitikkoja lainaten, kirjoitan niin totta kuin osaan. Teksti on parhaassa tarkoituksessa kirjoitettu maallikon näkemys, joka perustuu usean vuoden aikana eri lähteistä ja asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista poimittuun informaatioon. Kiinnostuin D-vitamiinista ensimmäisen kerran vuonna 2009, kun kirjoitin aiheesta artikkelin Aviisiin.

4 thoughts on “D-vitamiini: syö pillereitä pimeällä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s