Kolumnistin on helppo kerätä Facebook-tykkäyksiä, jotka ovat suosion korkein aste, kunhan hän muistaa valita puolensa.
1. Intelligentsia
Älymystöksi itsensä ylentäneen kulttuuriväen suosiota etsivä kolumnisti muistaa vaatia yhteiskunnalta lisää rahaa opiskelijoille, lapsille, nuorille, vanhoille, sairaille, terveille ja ihan ylipäätään kaikille, joilla on hyviä tavoitteita kuten kulttuuriprojekteja, ja kenelläpä meistä ei olisi.
Hän korostaa yksityisautoilun, tehotuotannon ja finanssikapitalismin turmiollisuutta viitaten soijamaitoon ja ekologisesti valmistetuissa kukkaruukuissa itse viljeltyihin yrtteihin kytkien kaiken ilmastonmuutoksen kautta ihmiskauppaan. Sivuhuomautuksena hän vinkkaa voimauttavasta iPad-sovelluksesta, josta hän kuuli ryhmältä parhaita joogaystäviään juodessaan lounaaksi kehoa puhdistavaa luomusmoothieta.
Suunnitelmia teistä, tunneleista, jäähalleista, kaivoksista, tehtaista ja muista infrastruktuurin kaltaisista kovista arvoista hän vastustaa, kuten hän vastustaa myös tunturi- ja saaristomaisemia pilaamaan rakennettavia tuulivoimaloita. Vesivoimaloitakin hän tarvittaessa vastustaa, sillä nehän pilaavat hienoa suomalaista koskiluontoa. Eniten hän kuitenkin vastustaa kaiken tuhansiksi vuosiksi pilaavaa kolmiyhteyttä: ydinvoimaloita, Björn Wahlroosia ja Matti Apusta.
Vallatuista taloista tehtäviä vapaan, yhdenvertaisen ja esteettömän performanssitoiminnan sosiaalitiloja kolumnisti sen sijaan kannattaa: niitä voisi hänen mielestään käyttää esimerkiksi monikulttuuristen queer-iltamien järjestämiseen. Kun vielä jotenkin kytkee tämän kaiken kehitysapuun, naisten euroon, joka on 80 senttiä, kolmannen maailman ongelmiin ja väkivaltaisiin heteronormatiivisiin suomalaisiin miehiin, kolumnisti on kirjoittanut erinomaisen analyysin.
Lisäpisteitä hän voi saada, jos hän havaitsee kaupungin keskustassa sijaitsevalle maatilatorille pyöräillessään tisseistä kiinnostuneita miehiä, joilla on viikset muulloinkin kuin marraskuussa, ja se vasta paha asia onkin, vaikka marraskuussa se on tietysti hyvä asia ja senhän kaikki hyvät ihmiset tietävät.
2. Hillitysti charmikkaat
Pinkkipaitaisten bisnessuorittajien, piikkikoroilla sipsuttavien kampaamotuotteiden ja muiden hillittyä porvarillista charmia henkivien joukkoon tahtova kolumnisti vaatii pikaisia yksityistämisprojekteja, jotka tuovat yhteiskuntaan uutta fantastista dynamiikkaa, koska markkinat mittaavat kaikelle oikean arvon. Vastaväitteet ovat turhaa muutosvastarintaa, tai pahinta kaikesta – idealismia.
Hän muistaa korostaa itse kirjoittavansa vain pragmaattisia tosiasioita talouskasvusta, julkisen sektorin tehottomuudesta, eläkeiän korottamisesta, velasta ja rahasta. Onhan aukottomasti todistettu, että jos yhteiskunta ei kierouttaisi markkinamekanismeja, pompahtaisivat talousviisarit heti ylöspäin.
Yritteliäät kansalaiset eivät tarvitse yhteiskuntaa häiritsemään elämäänsä, sillä jokainen meistä on oman onnensa seppä ja siihen onneen ei pidä kenenkään sekaantua, mutta kaiken maailman roskaväki kyllä tarvitsee kuria ja järjestystä.
Palkankorotuksia, ympäristöaktivisteja, ammattiyhdistyksiä, verotusta, ruuhkamaksuja, rahoitusmarkkinoiden säätelyä, kasvissyöntiä, vapaita kanoja ja humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamia kustannuksia hän vastustaa kytkien kaiken Neuvostoliittoon, joka on täydellinen todiste siitä, että jokainen vasemmalle vivahtava näkemys on iankaikkisesti todistettu vääräksi, mutta sen sijaan ilmastonmuutosta ei ole todistettu oikeaksi.
Hänen mielestään yhteiskunnan ei pidä tukea taiteilijoita, teattereita, museoita tai muuta tappiollista toimintaa, sillä jos ihmiset ihan oikeasti tällaisia palveluja tahtovat, he kyllä ovat valmiit maksamaan niistä käyvän markkinahinnan. Erityisen väärin on jakaa vastikkeetonta työttömyyskorvausta tai opintotukea terveille aikuisille, jotka voisivat aivan hyvin kaivaa ojaa tai lakaista katuja, sillä työtä meidän kaikkien on tehtävä tai omin rahoin miljoonamme tienattava.
Kolumnin lopussa hänen pitää vielä muistaa mainita, että Suomi on kuitenkin edelleen hyvinvointivaltio, johon pitäisi nyt saada myönteistä yhteishenkeä valittamisen sijaan: kun nyt vaan perkele puhaltaisitte tähän meidän yhteiseen hiileen, loppuisivat teiltäkin ongelmat ja pääsisitte töihin.
Seppo Honkanen
Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Aviisissa 15/2012.
Näkemyksiä | Seppo Honkanen 