Elämän takapenkkikuljettajat

Maailmassa on havaittu virhe. Ei hätää, perustamme välittömästi työryhmän käsittelemään asiaa. Se kokoustaa kaksi vuotta, tuottaa lavallisen paperia ja suosittelee loppulauselmassaan muutaman asian kieltämistä — tai ainakin rajoittamistoimenpiteiden käynnistämisen aloittamista. Jälleen maailmasta on kielletty hieman parempi paikka.

Elämme vapaammassa yhteiskunnassa kuin koskaan aikaisemmin. Ihmisen ihonvärillä, sukupuolella, seksuaalisuudella tai vakaumuksella ei ole enää kovin suurta merkitystä. Sen sijaan hänen arkielämäänsä tahdotaan säädellä, tarkkailla ja ohjata pykälien ja pikkumaisten kieltojen kasvavalla tulvalla.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, sana-ja elämäntapahirviö Valvira, otti uuden kieltoaskeleen, kun ylitarkastaja Reetta Honkanen julisti Helsingin Sanomissa rajoittavansa sananvapautta kansanterveyden nimissä. Tupakkapoliittisen työryhmän esityksen mukaan olisi laitonta kirjoittaa esimerkiksi lehtijuttu, jossa kerrotaan haastateltavan tupakoivan, ellei juttu olisi varoittava esimerkki tupakoinnin haitoista.

Siis hetkinen. Laillisesta käyttäytymisestä, tupakoinnista, ei saisi mainita, ellei päälle olisi liimattu pakollista paheksuntaa. Seuraavan päivän lehdessä valtiosihteeri Ilkka Oksala sentään paikkaili lausuntoa. Oireellista on, että nykyisessä asenneilmastossa ylitarkastajan päähän saattoi ylipäätään pälkähtää tuollaiset höpöjutut.

Ennen joulua kirjoitin pääkirjoituksen, jossa kehotin jokaista tumppaamaan savukkeensa. Tupakointi nyt vaan on tyhmää. Mutta mikäli tupakkatyöryhmän höpinä jatkuu, käännän kelkkani. Sytytän savukkeen haisevana vastalauseena kaiken maailman työryhmille.

Google löytää yli puoli miljoonaa sivua, joilla mainitaan työryhmä. Niistä 260 000 sisältää sanat työryhmä ja kielletään. Sen sijaan työryhmä ja sallitaan sanojen yhdistelmällä löytyy vaivaiset 19 000 sivua. Nekin ovat muotoa ”Työryhmä alentaisi suurinta sallittua eloporomäärää”.

Eivät työryhmät koostu pahoista ihmisistä, mutta hyvääkin tarkoittavassa joukossa tyhmyys tiivistyy. Työryhmistä muodostuu elämän takapenkkikuskeja, jotka luulevat tietävänsä, mihin suuntaan, millaista vauhtia, mihin kellonaikaan ja millainen kypärä päässä kaikkien muidenkin pitäisi ajaa.

Kuka muistaa nähneensä uutisen, jossa jokin työryhmä toteaa itsensä tarpeettomaksi ja huomauttaa, että asiaan ei tarvitse puuttua. Milloin jokin pikkupykälä tai valvontamahdollisuus on viimeksi poistettu?

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 3/2009

Salamana tuomittu

Hannu Salama tuomittiin vuonna 1968 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen, koska hänen teoksensa Juhannustanssit sisälsi jumalanpilkkaa.

Seuraavan vuoden helmikuussa Erik Schüller piti Vanhalla ylioppilastalolla puheen, jossa hän yllytti paikallaolijoita kieltäytymään aseista. Hänet haastettiin oikeuteen.

Ennen oikeudenkäyntiä Schüllerin tueksi kerättiin adressi, jonka allekirjoittajat tekivät saman rikoksen: yllyttivät aseistakieltäytymiseen. Nimiä kertyi yli sata, esimerkiksi Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja ja Jörn Donner. Schüller sai reilun vuoden mittaisen vankeustuomion, muut allekirjoittaneet sakkoja tai ehdollista vankeutta. Tuomiot sentään kumottiin ylemmissä oikeusasteissa.

Onneksi ajat ovat muuttuneet. Ovathan?

Maahanmuutto on herkkä ja moniulotteinen asia. Siitä huolimatta, ja juuri siksi, aiheesta pitää voida puhua muutakin kuin yhdellä äänellä. Keskustelu, jossa vain omia mielipiteitä suvaitaan, ei ole aitoa keskustelua.

Länsimaisen vapauden peruspilari on, että jokaisella on oikeus muodostaa ja ilmaista mielipiteensä. Suomen laki ei kiellä typeryyttä saati kapeakatseisuutta.

Tohtori Jussi Halla-aho esittää blogissaan kärkkäitä, yksisilmäisiä mielipiteitä maahanmuuttajista ja monikulttuurisuudesta. Hän jankuttaa, käyttää mautonta retoriikkaa ja ampuu kärpäsiä tykillä. Mutta hän ei pelkästään uhoa ja pauhaa vaan pyrkii perustelemaan mielipiteensä analyyttisesti.

Vihreiden naisten Halla-ahon blogikirjoituksista jättämä tutkintapyyntö on edennyt syyteharkintaan. Jos tapaus päätyy käräjille, syntyy monille väistämättä mielikuva poliittisesta oikeudenkäynnistä.

Yksi asia on varma. Tutkintapyyntö osuu lopulta Vihreitä naisia nilkkaan. Perussuomalaiset keräävät jupakan ansiosta ilmaisia palstamillejä ja syvien rivien sympatiapisteitä. Suurin voittaja on lopulta kuitenkin itse pääpiru Jussi Halla-Aho. Hänet valitaan saamansa julkisuuden avulla seuraavaan eduskuntaan.

”Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä edellyttää moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa”, korostaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

Olen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 2/2009

Kuolemaa ruokakaupasta

Olin hautajaisissa. Keuhkosyöpään kuolleen naisen muistotilaisuudessa kärysivät savukkeet. Se näytti niin typerältä, että tahdoin huutaa.

James Bond ravisti askista savukkeen. Philip Marlowe latasi piippunsa. Marilyn Monroe työnsi pitkän imukkeen hitaasti punaisten huultensa väliin.

Savukkeissa oli häivähdys suuren maailman paheellista glamouria. Tupakoitsijat olivat rohkeita, karismaattisia ja kiinnostavia. Minäkin tahdoin itselleni jännittävän pikku harrastuksen.

Paskan marjat. Tupakka ei ole pieni pahe.

Se on kääre tappavan vaarallista purua ja siihen suurella rahalla liimattuja katteettomia mielikuvia.

Monet muutoin järkevät ihmiset pitävät mitättömän näköistä myrkkypötkylää haluttavana tuotteena. Tupakkayhtiöt, nuo kuoleman kauppiaat, ovat käyttäneet kaikki keinot rakentaakseen tuotteelleen imagon. Se on säilynyt valistuksesta ja mainoskielloista huolimatta hämmästyttävän vahvana.

Toinen tupakoinnin syy on tietysti nikotiiniriippuvuus. Addiktio alkaa jo noin 50 ensimmäisen savukkeen aikana. Ne muuttavat aivojen reseptorirakennetta loppuiäksi. Tutkijat vertaavat riippuvuutta heroiinikoukkuun.

Alkoholisti ei pysty juomaan ”vain yhtä kaljaa”, eikä heroinisti piikittämään ”vain yhtä annosta”. Silti monet huijaavat itseään vetämällä ”vain yhden spaddun”.

Kun näen ihmisen tupakoivan, näen hitaan kuoleman. Se leijuu harmaina kiehkuroina ja kietoo hänet syleilyynsä.

Kaikki tietävät, että tupakointi on haitallista. Harva mieltää, miten suuria ja konkreettisia riskit ovat.

Tupakan aiheuttamiin sairauksiin kuolee Suomessa joka vuosi enemmän ihmisiä kuin huumeiden, alkoholin, liikenneonnettomuuksien, aidsin, itsemurhien ja murhien seurauksena yhteensä.

Sporttinen tupakoitsija kuolee tilastojen mukaan nuorempana kuin ylilihava, huonokuntoinen, yksipuolisesti syövä ihminen. Puolet pitkään tupakoineista menehtyvät harrastuksensa aiheuttamiin sairauksiin. Ne, jotka eivät kuole, kärsivät usein vähäisemmistä haitoista, kuten hengityskoneeseen johtavasta keuhkoahtaumasta.

Turvallista tupakointimäärää ei ole.

Tällaista tuotetta myydään edelleen jokaisessa ruokakaupassa, vieläpä iloisen värisissä laatikoissa.

Rakkaat ihmiset, sytyttäkää mieluummin kynttilä.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 17/2008

Haiskahtaa pahuudelta

Kun joka tapauksessa rakennetaan ydinvoimala, miksi ei rakenneta saman tien paria muuta siihen viereen.”
Lipsautin kielletyn ajatuksen, koska tuoppi oli höllentänyt huuliani.

”Seppo, en olisi mitenkään voinut uskoa, että olet sellainen ihminen, joka kannattaa ydinvoimaa”, tokaisi keskustelukumppanini.

Hän huokui vilpitöntä moraalista närkästystä. Vaikka vakuutin, että enhän oikeastaan edes kannata, minut oli jo tuomittu. Yritin puolustautua kysymällä, että kai hiilidioksidittomuus sentään on hyvä asia. Paljastui, että kumppanini ei tiennyt siitä mitään. Ainoa asia, jonka hän ydinvoimasta tiesi oli, että se nyt vain on pahaa ja jotenkin siihen varmasti liittyy riistokapitalismi.

”Miten sinä voit pakata ostoksesi muovikassiin? Etkö yhtään ajattele ilmastonmuutosta?”, pamautti ystäväni marketin pihalla.

Muovin yletön kulutus on tietysti typerää. Kannattaa silti huomata, että muovikassin valmistamiseen tarvitaan 40 prosenttia vähemmän energiaa kuin paperikassin tekemiseen.

Menimme ostoksille ystäväni autolla. Yhden kilometrin ajaminen henkilöautolla tuottaa hiilidioksidia yhtä paljon kuin viiden muovikassin valmistaminen.

Mutta muovikassit nyt vaan ovat pahoja.

Sanotaan, että yliopistossa oppii kyseenalaistamaan asioita. Hämmästyttävää kyllä yliopiston käytävillä esiintyy runsaasti ainoita oikeita mielipiteitä.

Oikeat mielipiteet tunnistaa siitä, että ne pitää omaksua, niitä ei saa kyseenalaistaa eikä niistä saa edes keskustella kuin oikeassa sävyssä. Muuten on juntti, epätiedostava ja nousee kenties jopa surkeuden korkeimmalle asteelle: on just sellainen tyypillinen konservatiivimies. Sellaisia eivät suvaitsevaisetkaan suvaitse.

En sano, että muodikkaat mielipiteet ovat vääriä. Typerää on nimenomaan ehdottomuus, jolla ne nostetaan totuuden alttarille. Ymmärtääkseni maailma koostuu värisävyistä — ei pelkästä mustasta ja valkoisesta.

Huomaattehan, että edellä kirjoitin kohtuullisen turvallisista aiheista: ydinvoimasta ja muovipusseista. Todella tulenarkoja aiheita en uskaltanut pöyhäistä edes kirjallisella kepillä. Oikeat mielipiteet ovat iskostuneet ilmeisen syvälle myös minuun.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 16/2008

Hyvä Barack

Barack, tunnen sinut niin hyvin, että uskallan sinutella. Olen seurannut taivaltasi yli vuoden. Tiedän elämäntarinastasi enemmän kuin useimpien tuttavieni vaiheista.

Internetin ansioista vaalitaistoanne pystyi seuraamaan kuin parasta televisiosarjaa. Heräsin kahdesti aamuyöllä, jotta pääsin katsomaan sinun ja John McCainin väittelyä. Kun heitit terävän repliikin, olin innoissani. Kun McCain iski takaisin, minua pelotti.

Lähin kunnallisvaaliehdokas asuu naapurissani. Sinä asut tuhansien kilometrien päässä. Siitä huolimatta teidän kamppailunne kosketti minua eri tavalla kuin tympeät paikallisvaalimme. Jokin olemuksessasi herättää sen idealismin pisaran, joka minussa vielä on.

Edeltäjäsi väitti taistelevansa hyvän puolesta pahaa vastaan. Hänen höpinöitään minä halveksin. Sinun karismaattisia puheitasi jostain syystä uskon.

Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta jo nyt olet kohentanut Bushin hallinnon likaamaa mielikuvaa amerikkalaisista. Se on merkittävä askel.

Vuosi sitten en olisi laittanut senttiäkään likoon sen puolesta, että maanmiehesi todella ymmärtävät valita sinut presidentikseen. Olet musta, säkenöivän älykäs, köyhistä oloista ponnistanut maailmankansalainen. Toinen nimesi tuo mieleen Saddamin ja sukunimesi arkkiterroristi Bin Ladenin.

Joskus kohtalollakin on huumorintajua.

Barack, olet mahtava myyntimies ja loistava puhuja. Toivottavasti sydämessäsi asuu muutakin kuin kauniisti käärittyä vallanhimoa.

Entinen naapurisi kuvaili sinua Helsingin Sanomissa lämpimäksi ja laskelmoivaksi mieheksi. Presidentin luonteenkuvaukseksi se on mielestäni paras mahdollinen. Jonkin sortin egoisti ja pyrkyri sinäkin väistämättä olet. Muuten et olisi edes lähtenyt kahden vuoden taisteluun maailman mahtavimmasta istuimesta.

Barack, olet nyt asemassa, jossa koko maailma tahtoo sinusta palasen. Kaikkien odotukset eivät voi mitenkään täyttyä. Tärkeintä on, että ristitulessakin pysyt ihmisenä, joka olet kertonut olevasi. Toivotan sinulle onnea.

Sinä et saa paljastua likaiseksi, vallasta huumautuvaksi, sapeleita kalistelevaksi jenkkipoliitikoksi. Jos niin käy, minä valitan kuluttajansuojaviranomaisille.

Ja minusta tulee lopullisesti kyynikko.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 15/2008

Etsivä löytää aina

Maailman paras ystävien hankkija ei yritä myydä kiinteistöä tai päästä kanssasi sänkyyn. Se ei kehuskele urotöillään tai esittele uutta autoaan. Se haukkuu, mutta ei koskaan arvostele.

Koska koira on vilpittömän iloinen nähdessään sinut, tulet iloiseksi nähdessäsi koiran. Rakastavaa olentoa on helppo rakastaa.

”Kun tarpeeksi paljon valittaa, maailmasta tulee ehkä parempi paikka”, väitti eräs tapaamani henkilö. Ei varmasti tule. Kun tarpeeksi paljon valittaa, onnistuu pahoittamaan muidenkin mielen.

Vanhempani ostivat kesällä Peugeotin. Sen jälkeen olen huomannut kaduilla yllättävän monta Peugeotia. Ihminen näkee niitä asioita, joihin kiinnittää huomiota.

Änkyrä näkee epäkohtia kaikkialla. Hän protestoi, jarruttaa ja huomauttelee. Omasta mielestään änkyrä tekee tärkeää pioneerityötä: korjaa ympäröivän maailman virheitä. Todellisuudessa hän hyydyttää ilmapiirin ja saa muut kaivautumaan poteroihinsa.

Änkyrä on usein vaatimassa mutta harvoin antamassa. Hän ei huomaa, että hänen käytöksensä saattaa olla suurin este hänen ajamiensa asioiden menestykselle. Happamuudella saavuttaa lähinnä happamuutta.

Pysähdy hetkeksi. Keskity miettimään kaikkia niitä hyviä asioita, joita elämässäsi ja lähimmäisissäsi on – sen sijaan, että miettisit, mitä puuttuu tai pitäisi seuraavaksi saada lisää.

Aina löytyy joku, jolla on on kaikkea enemmän ja vielä päälle loistava maratontulos, mutta mitä sitten. Loppujen lopuksi moni asia on yllättävän hyvin.

Myönteisyys leimataan helposti köykäisyydeksi. Jostain syystä pessimistinen marina on olevinaan painavaa syvällisyyttä. Suurimpana älykkönä pidetään usein henkilöä, joka esittää negatiivisimman näkemyksen maailman menosta. Miksi?

On äärettömän helppoa kirjoittaa vaikkapa lehtijuttu, jossa arvostelee ja alleviivaa epäkohtia. Räkyttävä ja pikkuseikkoihin tarttuva kirjoittaja kuulostaa terävältä, vaikka ei välttämättä tiedä aiheesta juuri mitään.

”Nyt pistit kyllä pahan”, kommentoi piirtäjä, kun tilasimme häneltä positiivisen sarjakuvan.

Koko toimitus oli samaa mieltä. Onnellisuus ja positiivisuus ovat ilmeisen hankalia ja haudan vakavia aiheita. Juuri siksi etsimme tässä numerossa onnea.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 13/2008

Mika Waltari työntää kuulaa?

Kolme neljästä ei tiedä, mitkä puolueet ovat tällä hetkellä hallituksessa, Helsingin Sanomat päivittelee. On monta muutakin asiaa, joita kolme neljästä ei tiedä.

Ensimmäinen ei tiedä Suomen olleen osa Venäjää. Toinen ei ymmärrä tähden ja planeetan eroa. Kolmas sekoittaa Mika Waltarin ja Mika Halvarin. Nyt puhutaan tamperelaisista yliopisto-opiskelijoista.

Mutta he tietävät paljon. Ainakin, jos heitä vertaa varapresidenttiehdokas Sarah Paliniin. Hän uskoo, että dinosaurukset ja ihmiset elivät yhtä aikaa 6 000 vuotta sitten. Ilmastonmuutoksen syystä Palin ei ole varma. Hän ei osannut kysyttäessä mainita yhtään sanomalehteä, jota lukee säännöllisesti.

Rouva Palin on esimerkki kvartaalitalouden ihailemasta uratykistä. Hänen aikatauluunsa tuskin on mahtunut montaa kirjaa, saati puolivallatonta yleissivistystä.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän korkeatasoisuutta muistetaan jatkuvasti korostaa. Silti minua vaivaa kiusallinen kutina. Kuuluvatko knoppitiedoilla päsmäröivät fakki-idiootit todella maailman fiksuimpaan sakkiin? Onko henkilö sivistynyt, jos hänellä on todistuksissaan korkeat arvosanat, mutta hän ei ole lukenut oppiaineensa ulkopuolisia kirjoja?

Edes akateemisen oppineisuuden huippuyksilön, tohtorin, ei tarvitse tietää mitään historiasta, filosofiasta, psykologiasta, kosmologiasta, maailman kirjallisuudesta tai biologiasta. Pahimmillaan riittää, että hän kirjoittaa itsestäänselviä latteuksia akateemisessa muodossa väitöskirjan verran. Simsalabim – taas tehtiin tohtori.

Erään matkailualan väitöskirjan lopputulos on, että ”virtuaalinen matkailu ei korvaa reaalitodellisuudessa tapahtuvaa matkailua. Sen sijaan matkailualan palvelusivuilla surffailu lisää myös fyysistä matkailua.” Enpä olisi arvannut.

Mihin tarvitaan matkailualan tohtoreita? Tohtoreita!

Jos maailmankuva perustuu ulkoa opeteltuihin tenttikirjoihin, myös oman alan tietämys jää väistämättä vaillinaiseksi. Kaiken erikoistiedon tukijalka on aina ja ikuisesti monipuolinen yleistieto.

”Eikö olisi sääli viettää ainutkertainen elämä maapallolla saamatta koskaan selville, mistä kaikessa oikeastaan on kysymys”, kysytään Bill Brysonin teoksen Lyhyt historia lähes kaikesta kansiliepeessä. Kyseisestä kirjasta olisi syytä tehdä pääsykoelukemistoa kaikille yliopistoon pyrkiville. Kannattaa se lukea muutenkin.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 13/2008

Minä eläin

Ihminen on melko tyypillinen nisäkäs. Eläin, jonka käyttäytymisen miljoonien vuosien evoluutio on muovannut. Väite nostaa monilla karvat pystyyn. Niin, karvat.

Ihmisruumis koostuu sadasta biljoonasta solusta. Olemme monisoluisia aitotumallisia eliöitä, osa selkäjänteisten alajaksoa selkärankaisia. Meitä tasalämpöisiä selkärankaisia, nisäkkäitä, on noin 5 400 lajia.

Homo sapiens sapiens kuuluu kädellisten lahkoon. Nykyisin elävistä kädellisistä ihminen on laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Mitään perin juurin ihmeellistä meissä ei ole — paitsi ylivertainen kulttuuri ja vimmainen väkivaltaisuus omia lajitovereita kohtaan.

Biologisesti aggressio on väline, jonka avulla eläin ottaa osansa ravinnosta ja muusta hyvästä muiden kustannuksella. Yksilön eloonjäämisen näkökulmasta kyky on tärkeä. Ihmiset ovat aggressioiden mestareita. Niiden voimalla olemme valloittaneet maapallon.

Toki ryhmien välisiä aggressioita esiintyy muillakin kädellislajeilla. Lähinnä ne rajoittuvat uhkailuun. Ei liene yllätys, että juuri lähimpien sukulaistemme keskuudessa on havaittu myös sodan kaltaisia kahakoita. Gorilla- ja simpanssilaumojen urokset partioivat ryhminä alueidensa rajoilla ja ottavat yhteen naapureiden kanssa. Taisteluissa voi tulla ruumiita.

Useimmat ihmiset väittävät paheksuvansa väkivaltaa. Kun raapaisee kuorta, huomaa, että väkivaltainen kuolema kiehtoo ihmistä loputtoman monessa muodossa. Kulttuurimme on suurta väkivaltakarkeloa jo pikkulasten sotaleluista lähtien. Televisio, pelit, elokuvat: kaikki roiskuvat verta. Väkivaltaviihdettä eivät edes rajoita samanlaiset tabut kuin seksuaalisuutta.

Vihollinen hiipii näkökenttään, sotilas ampuu hänet. Sama tapahtuu uudestaan. Ja uudestaan. USA:n armeijan käyttämän simulaattoriharjoituksen tarkoituksena on poistaa kynnys, joka lähes kaikilla eläimillä – jopa väkivaltaisilla ihmisillä – on lajitovereidensa tappamiseen.

Harjoitusten ansiosta jenkkijoukkojen kohtiampumistarkkuuden raportoidaan kohonneen hurjasti. Irakissa ei enää ammuta vihollisen yli, vaan päin näköä.

Jokaisella, joka on pelannut kolmiulotteisia valokuvantarkkoja väkivaltapelejä, on takanaan tuhansia simulaattoriharjoituksia lajitoverin ampumisesta. Monet ovat harjoitelleet jo lapsesta saakka. En väitä, että videopelit tekevät pelaajista tappajia. Väitän, että tismalleen samoilla metodeilla opetetaan tappamaan.

22-vuotias Matti Juhani Saari ylitti kynnyksen.

Seppo Honkanen
Aviisin pääkirjoitus 12/2008

Alistaja puhuu

Miehet, nuo kultalusikka suussa syntyneet testosteronia puhkuvat retaleet, ovat aika velikultia. Heillä on heteropatriarkaaliset pahat mielessä, vaikka muuta väittäisivät.

Yhteiskuntamme tekee kaiken miehille helpoksi. Kätketyt hyvä veli -verkostot järjestävät saunailloissa miesten asiat ja junailevat heille hyviä työpaikkoja. Naisten raataessa pienellä palkalla miehet kettuilevat kukkoina tunkiolla. Miehet ovat pahoja. Amen.

Referaatti on kiihkeästä ruokapöytäkeskustelusta, jota seurasin Juveneksen kuppilassa. Korvani olivat paitsi höröllään, myös punaiset. Valitettavasti osa minun, miehen, synnynnäisestä pahuudesta jäi kuulematta.

Tutkitaanpa tilastoja. Miehet pahoinpitelevät naisia paljon useammin kuin naiset miehiä — totta. Johtoportaassa on selvä miesenemmistö — kyllä. Näistä tosiasioista ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että ihmisryhmänä miehet olisivat erityisen hyväosaisia.

Enemmistö pitkäaikaistyöttömistä, väkivaltaan ja onnettomuuksiin kuolevista, alkoholisteista ja narkomaaneista on miehiä. Neljä viideosaa asunnottomista ja itsemurhan tehneistä on miehiä. Mielisairaaloiden pitkäaikaispotilaista miehiä on kaksi kolmasosaa. Yömajoissa ja vankiloissa on selvä, tosin päihtynyt, miesenemmistö. Niiden asukkaista yli 90 prosenttia on miehiä.

Armeijan tykinruoka koostuu lähinnä miehistä. Yhteiskunta pakottaa miehet vähintään puolen vuoden pakkotyöhön. Miehet saavat koulussa keskimäärin huonompia arvosanoja ja selviävät naisia harvemmin jatko-opintoihin. Tarkkailuluokkia kansoittavat lähinnä pojat. Parikymppisistä pojanklopeista koulutuksen ja työelämän ulkopuolella on 15 prosenttia, tytöistä hyvin harva. Huoltajuusriidoissa miesten asema on heikko.

Eikä siinä vielä kaikki. Sortajasukupuoleksikin kutsuttujen olentojen, miesten, keskimääräinen elinikä on seitsemän vuotta naisten ikää lyhyempi. Voisiko myös alistajien asemassa olla korjattavaa?

Olisi höperöä väittää maskulinismia tasa-arvon synonyymiksi. Loogisesti yhtä virheellistä on käyttää sen synonyymina feminismiä. Kainosti ehdotan, että kutsutaan tasa-arvoa ihan vaan tasa-arvoksi. Ja koetetaan edetä sitä kohti. Pyrkimystä eivät tue lapselliset yleistykset miehistä, naisista tai mistään ihmisryhmästä.

Seppo Honkanen

Aviisin pääkirjoitus 11/2008